Faefever

"Faefever" on kolmas osa Karen Marie Moningin Fever-sarjasta. Lainasin tämän kirjastosta oikeastaan hätävaralukemiseksi, jos lukeminen sattuisi loppumaan ennen kuin pääsisin taas hankkimaan uusia kirjoja. Kotona sitten luin takakannen ja se kuulosti niin hyvältä, että lukaisin Faefeverin ennen niitä "kiinnostavampia" kirjoja :D

Keijujen alamaailma jatkaa maailmanvalloitustaan ja Mac yrittää edelleen selviytyä kaikesta hengissä. Barrons vaikuttaa ajoittain entistäkin epäilyttävämmältä ja opimme jälleen, että hän ei ole ainakaan tavallinen ihminen, jos on ihminen lainkaan.

Rowena, sidhe-näkijöiden johtaja, käyttäytyy todella tökerösti ja vaikeuttaa Macin ystävystymistä kaltaistensa kanssa.

Tästä tuli näköjään taas yksi sarja, johon pääsen kunnolla mukaan vasta kolmannessa osassa. Kaksi aiempaa osaa olivat "ihan kivoja", mutta tässä oli oikeasti jännittäviä käänteitä ja lopputilanne oli sellainen, että haluan oikeasti lukea sen seuraavan osan mahdollisimman pian.

Pidin jo ensimmäisessä osassa siitä, ettei Mac ole sellainen synkkä kovanaama, kuten aika monet urbaanin fantasian sankarittaret. Minusta on ihanaa, että Mac jaksaa lakata kyntensä pinkeiksi, nauttii asusteiden valitsemisesta ja kulkee korkokengissä aina kun se on mahdollista. Mac osaa myös hankkiutua hauskoihin tilanteisiin.

Romantiikasta ei voi oikein puhua, mutta sekä V'lane että Barrons tarjosivat vuorollaan pari varsin kuumaa kohtausta ;)

Bloodfever

"Bloodfever" on toinen osa Karen Marie Moningin Fever-sarjasta.

Keijujen alamaailma jatkaa maailmanvalloitustaan häiriintyneiden ihmisten suosiollisella avustuksella. Mac yrittää pelastaa ihmiskunnan, kostaa sisarensa murhaajalle ja löytää Sinsar-Dubhin, voimakkaan taikaopuksen, jonka kaikki jostain hämärästä syystä haluavat.

Alan oikeastaan pitää tästä sarjasta. Mac on sopivan sisukas, mutta kuitenkin mukava persoona. Suhtauduin alussa aika kielteisesti ajatukseen Macin ja Barronsin välille mahdollisesti kehittyvästä romanssista, mutta tämän toisen kirjan aikana aloin pitää näiden kahden välisestä välillä koomisesta kipinöinnistä. (Olen moneen kertaan vastustanut jyrkästi sellaista hömppäkirjojen machoilua, mutta Barronsin yksi kommentti sai minut kyllä huokaisemaan ihastuksesta - mutta tästä ei sitten puhuta!)

Isoja salaisuuksia Barronsilla on taustalla ja niistä paljastettiin oikeastaan vain sen verran, että lukija tietää niitä olevan vielä enemmän. Barronsin luotettavuus kyseenalaistetaan useaan otteeseen ja hänen motiivinsa ovat todennäköisesti synkkiä ja epäilyttäviä. Uskon, että Barrons kuitenkin lopussa paljastuu ihan kunnialliseksi tyypiksi.

Seksijumalakeijuprinssi V'lane vieraili jälleen Macin luona sekoittamassa pakkaa. V'lane alkoi kuulostaa sympaattiselta kaverilta. Ikivanhalla taikaolennolla on vain kovasti opettelemista ihmisten kanssa seurustelemisessa. Toivon, että häntä nähdään runsaasti jatkossakin ^^

Mac tapaa vihdoin myös muita sidhe-näkijöitä ja saa pieniä tiedonmurusia tältäkin suunnalta. Parasta tässä oli mielestäni se, että ensimmäisen kirjan suppea hahmokaarti sai lisäväriä. Vanhat viholliset ja näiden sukulaisetkin tekevät paluuta kosto mielessään. Lisäksi Mac törmää täysin vieraisiin tyyppeihin, joilla tuntuu olevan tietoja sekä Macista että hänen siskostaan.

Kokonaisuutena tilanne kirjan lopussa on kuitenkin se, että jännitys vasta tiivistyy ja paljon on vielä edessä.

Darkfever

Karen Marie Moningin "Darkfever" on näitä Goodreadsin tyrkyttämiä kirjoja, joka on saanut niin positiivisia arvioita, että halusin selvittää itse, mistä on oikein kyse.

MacKayla Lane on huoleton opiskelijaneito paahteisesta Georgiasta. Hänen mukava ja iloinen elämänsä romahtaa äkkiä, kun isosisko murhataan raa'asti Irlannissa. Irlannin poliisi ei löydä johtolankoja ja luovuttaa tutkinnan suhteen. Macin vanhemmat masentuvat. Mac ei kestä tilannetta ja matkustaa vanhempiensa vastalauseista huolimatta itse Irlantiin painostamaan paikallista poliisia.

Irlannissa Mac näkee heti ensimmäisenä iltana kammottavan hirviön. Omituisesti puhuvilta ja töykeiltä paikallisilta Mac oppii, että maailmassa on keijuja ja Mac itse on sidhe-näkijä, ihminen, joka näkee keijujen lumouksen läpi. Kyky asettaa Macin suureen vaaraan, sillä keijut pyrkivät eliminoimaan jokaisen lumousten läpi näkevän ihmisen.

Mac epäilee keijujen liittyvän sisaren kohtaloon. Avukseen tässä vaarallisessa tehtävässä Mac saa salaperäisen, epäilyttävän ja mahdollisesti vaarallisen kirjakaupanpitäjä Jericho Barnesin.

"Darkfever" oli kevyttä ja nopeaa luettavaa urbaanin fantasian tavoin. Keijujen maailma kuulosti todella mielenkiintoiselta, mutta tämä oli selkeästi vasta pidemmän sarjan avaus. Näimme vasta muutaman häijyn rumiluksen ja yhden seksijumalan, jonka todelliset aikeet jäivät vielä hämärän peittoon.

Useimmissa lukemissani fantasiakirjoissa sankaritar on jo tarinan alussa paatunut kovanaama, joka käyttää nahkavaatteita ja tukevia kenkiä, joten Mac oli tavallaan virkistävä sankaritar. Hän on moderni versio Etelän kaunottarista, joille vieraanvaraisuus ja kohteliaat käytöstavat ovat sydämen asia. Mac tepastelee ympäriinsä iloisen värisissä vaatteissa, kynnet huolellisesti pinkeiksi lakattuina ja työntää nenänsä lapsellisen itsepäisesti asioihin, jotka joku varovaisempi jättäisi rauhaan ja pakenisi takaisin mukavaan ja turvalliseen kotiinsa.

Mac ei etukäteen tiedä mitään yliluonnollisista asioista eikä meinaa uskoa niiden olemassaoloon vielä Irlannissakaan. Se helpottaa maailman omaksumista lukijan kannalta, koska asiat opitaan samaa tahtia päähenkilön kanssa.

Pidän ehdottomasti sellaisista ärhäköistä, vihollisissa pelkoa herättävistä sankarittarista, jotka eivät lähde edes vessaan ilman asetta. Tällainen Charlaine Harrisin Sookien ja Kiersten Whiten Evien sekoitus oli kuitenkin ihan hauska väriläiskä muuten niin synkässä urbaanissa fantasiassa.

En ehtinyt vielä täysin lämmetä näille hahmoille ja kirja tuntui loppuvan ennen kuin tarina ehti kunnolla alkaakaan. Lupaavalta tämän sarjan maailma kuulosti, joten olisi kiva lukea seuraaviakin osia.