Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Pitkäkangas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Pitkäkangas. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. marraskuuta 2017

Kajo

Elina Pitkäkankaan ihmissusisarjan toinen osa "Kajo" ilmestyi jo aikoja sitten enkä minä taaskaan pitänyt hirveää kiirettä kirjaan tutustumisen kanssa. Tarkoitus oli lukea "Kajo" paljon aiemmin, mutta aina tuntui olevan jotain muuta eikä nuorten urbaani fantasia houkutellut yhtään.

Inka on saanut veljensä herätettyä koomasta, mutta nyt hankaluuksia aiheuttaa ihmissuden piilotteleminen, kun Jahti väijyy ympärillä ja järjestää jatkuvia pistokokeita. Lopulta Inka joutuu itse Jahdin kynsiin; Inkalla on nimittäin jännittävä salaisuus, josta hän ei itsekään ollut tietoinen.

Jahdin kovistellessa Inkaa Aaron pakenee Matleenan kanssa pitkin korpea. Kannoilla näykkivät Jahdin miehet ja edessä odottaa joukko lainsuojattomia ihmissusia. Kaiken huipuksi rakas tyttöystävä Matleena haluaa kerran kuukaudessa syödä Aaronin.

"Kajossa" oli muista nuorten fantasiasarjoista tuttuja elementtejä, mutta en antanut sen häiritä. Tärkeintä oli se, että alusta loppuun asti minua kiinnosti tietää, mitä hahmoille seuraavaksi tapahtuisi.

Kehuin sarjan avausosaa "Kuuraa" muunmuassa siitä, että Pitkäkangas oli uskaltanut kirjoittaa Inkasta niin ihanan narttumaisen ja lapsellisen itsekkään sankarittaren vastakohtana monille ulkomaisille verrokeille. "Kajossa" Inka esiintyi nyt paljon miellyttävämpänä henkilönä. Onko hän kypsynyt vai estivätkö tiukat olosuhteet antautumasta teiniangstille? Tämä jää nähtäväksi seuraavassa kirjassa.

"Kajo" laajensi hienosti ihmissusiviruksen vaivaamaa maailmaa. Tarina ei pyörinyt enää pelkästään muutaman teinin ympärillä, vaan saimme tietää lisää Jahdista ja ihmissusien menneisyydestä. Kuvioihin ilmestyi myös Werecare, ihmissusien oikeuksia puolustava järjestö. Kyse ei ole enää yksittäisistä ihmisistä, vaan seuraavaksi jännitetään koko yhteiskunnan tulevaisuuden puolesta.

Saa nähdä, luenko seuraavan osan vähän tuoreempana. Kahden kirjan perusteella pitäisi jo uskoa, että Pitkäkankaan tuotokset ovat lukemisen arvoisia ^^

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kuura

Elina Pitkäkankaan keväällä ilmestynyt "Kuura" on ainakin blogien perusteella lumonnut lukijansa. Nyt sain viimein lainattua tämän kirjastosta ja raivattua tilaa lukulistaani ja pääsin selvittämään, että mistä tässä nyt oikein on kyse.

Teini-ikäiset ystävykset Inka ja Aaron elävät Kuurankerossa, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Turusta. Maailma näyttää muuten tutulta nykyajalta, mutta ihmiskuntaa on jo sukupolvien ajan vaivannut ihmissusivirus. Tämän vuoksi Kuurankero ja muut kaupungit on ympäröity muureilla, joita vartioidaan erityisen tarkkaan aina täyden kuun aikaan. Asukkailta otetaan myös verinäytteitä ahkerasti, jotta viruksen kantajat eivät pääse livahtamaan kaupunkeihin. (Virus näkyy siis verikokeissa.)

Inka joutuu tekemisiin ihmissusien kanssa, kun hänen villiintynyt pikkuveljensä joutuu onnettomuuteen. Ihmissusia pidetään tunteettomina, verenhimoisina petoina, mutta pian Inka ja Aaron alkavat epäillä tätä käsitystä. Varsinkin tunnettu pelimies Aaron saa huomata, että päivänvalossa ihmissusityttö näyttää oikein suloiselta.

Johtui ehkä "Kuuran" saamasta suosiosta, että lähestyin tätä kirjaa todella epäluuloisella "mikä tämä nyt on olevinaan" -asenteella. Valmistauduin tuhahtelemaan, pyörittelemään silmiäni ja julistamaan lopuksi ylimielisesti: "Tämä nyt oli niin nähty!"

Toisin kävi ja nyt yritän keksiä, miten kuvailisin tuntemuksiani. "Kuura" teki vaikutuksen, sillä huolimatta ihmissusikirjojen runsaasta tarjonnasta, Pitkäkangas onnistui kirjoittamaan jotain ihan omaa. Muurien suojaamat kaupungit toivat mieleeni jotkut zombileffat ja -sarjat. Parasta kirjassa olivat kuitenkin hahmot. Pitkäkangas ei nimittäin kirjoittanut mitään suomalaista versiota Bellasta ja Edwardista, vaan hahmot kuulostivat kaikkine puutteineen todella aidoilta. Inka erityisesti onnistui herättämään sekä myötätuntoa että paheksuntaa ja hänen teinimäisen hätäiset päätöksensä ja toimensa aiheuttivat mahtavia käänteitä.

Hyvä fantasianlukija, jos et ole vielä lukenut "Kuuraa", korjaa tilanne mahdollisimman nopeasti. Minä jään nyt odottamaan niitä luvattuja jatko-osia!