Talking to Dragons

Odottelin kiihkeästi saavani käsiini muutamia jännän kuuloisia kirjoja ja sitten iski kammottava pulma; mitä lukea odotellessa? O.O

En halunnut aloittaa mitään kovin raskasta, aikaa vaativaa teosta, koska nuo edellä mainitut kirjat saattaisivat saapua koska tahansa. Onneksi hyllystä löytyi vielä Patricia C. Wreden Lumotun metsän kronikoiden neljäs osa "Talking to Dragons".

"Talking to Dragons" on siinä mielessä hauska päätösosa, että se oli itse asiassa sarjan kirjoista ensimmäinen, jonka Wrede kirjoitti. Kolme aiempaa osaa hän kirjoitti "ennakkonäytöksiksi".

Tällä kertaa päähenkilönä on Cimorenen poika Daystar, joka ei tiedä mitään äitinsä ja kadonneen isänsä menneisyydestä. Yhtenä päivänä Cimorene vain sysää isän lumotun miekan Daystarille ja käskee tätä lähtemään Lumottuun metsään. Selityksiä on turha odottaa; Lumotun metsän taikuus kyllä pitäisi huolen siitä, että Daystar kohtaisi oikeat henkilöt ja päätyisi oikeaan paikkaan tekemään... mitä hänen sitten pitäisikin tehdä.

Wrede todisti jälleen kerran, etteivät järkevät ajatukset eksy satuprinsessojen päähän. Daystarin kohtaaman huvittavan raivostuttavan prinsessan ritarilla tuntui kuitenkin olevan edes hieman itsesuojeluvaistoa - hieman. Kaksikko kuitenkin ansaitsi toisensa ehdottomasti XD

Cimorenen äärimmäisen kohteliaaksi kouluttaman Daystarin matkakumppaniksi Wrede oli lisännyt tuittupäisen nuoren tulinoidan Shiaran. Kaksikon luonteiden yhteentörmäyksestä tuli väkisinkin varsinaista viihdettä :P

Olipas hauska ja rentouttava "välipala" ^^

Calling on Dragons

Kaipasin yövuoroihin jotain kevyttä ja helppoa viihdettä, joten tartuin Patricia C. Wreden Lumotun metsän kronikat -sarjan kolmanteen osaan "Calling on Dragons".

Velhot ovat taas vauhdissa ja yrittävät ryöstää Mendanbarin ja Cimorenen valtakunnan, Lumotun metsän, taikuuden. Tällä kertaa kelmit onnistuvat näpistämään Mendanbarin taikamiekan. Miekka on olennainen osa koko metsän taikuutta, joten tilanne on vakava.

Tarinan päähenkilönä on tällä kertaa Morwen-noita, joka tuntuu olevan melkein yhtä epäsovinnainen omalla alallaan kuin Cimorene omallaan. Morwen kieltäytyy käyttämästä ammattiinsa kuuluvaa suippoa hattua ja yhden mustan kissan sijasta hänellä on yhdeksän kirjavaa seuralaista.

Lumotun metsän kronikat on alusta asti leikkinyt perinteisillä, tunnetuilla saduilla ja paljastanut tosiasioita satukirjojen tapahtumien ulkopuolelta. Tällä kertaa lukijalle selviää, miten Tähkäpää oikeasti päätyi asumaan noidan torniin.

Tässä kirjassa pidin eniten Morwenin suulaasta kissajoukosta ja siitä, että hahmokaartiin saatiin lempieläimeni kani - puhuva, apilaa himoitseva ja vähän turhan moneen kertaan lumottu luttana otus <3

Sen Morwenia kiusaavan ahdasmielisen hyypiön kohtalo oli myös aivan loistava :D

Searching for Dragons

Yövuorojen aiheuttamaan pöhnäiseen oloon kaivoin piristykseksi Patricia C. Wreden Lumotun metsän kronikoiden toisen osan "Searching for Dragons", joka jatkaa prinsessa Cimorenen tarinaa vuosi siitä, mihin "Dealing with Dragons" jäi.

Lohikäärmeiden kuningas Kazul on kadonnut - ilmeisesti siepattu - joten Cimorenen, yhtä päättäväisenä ja toimeliaana kuin aina, täytyy lähteä pelastamaan ystäväänsä.

Uutena hahmona tässä toisessa kirjassa esitellään Lumotun metsän nuori kuningas Mendanbar, jolla on yhtä isoja ongelmia prinsessojen kuin Cimorenella prinssien ja ritarien kanssa. Lumottuun metsään ilmestyvät palaneet alueet tuovat Mendanbarin Kazulin ovelle ja tutustuttavat epäsovinnaisen prinsessan ja prinsessoihin kyllästyneen kuninkaan toisiinsa.

Taas sain nauraa Wreden hulvattomille kuvauksille lastensatujen stereotyyppisistä prinsessoista ja muista hahmoista. Tätä kirjaa varten Wrede oli kaivanut lisää satuja väänneltäväksi "nykyhetkeen" ja niin jätit kuin kääpiötkin saivat lopulta uudistettua työnkuvaansa.

Jos pidit sarjan aloituksesta, ei tämä jatko-osa tuota pettymystä. "Searching for Dragons" toimii loistavasti piristysruiskeena rankan työputken jälkeen, kun illat pimenevät ja aamut kylmenevät ^^

Dealing with Dragons

"Dealing with Dragons" aloittaa Patricia C. Wreden Enchanted Forest Chronicles -sarjan. Sarja on käännetty suomeksi ja todella onnekas saattaa löytää tämän kirjan nimellä "Lohikäärmeen prinsessa". Minä onnistuin hankkimaan hyllyni koristukseksi viime vuonna ilmestyneen englanninkielisen uusintapainoksen.

Prinsessa Cimorene haluaa tehdä kaikkea, mikä ei ole prinsessalle sopivaa; opiskella miekkailua, ruoanlaittoa, taikuutta ja latinaa. Sen sijaan tanssiminen, kirjontatyöt ja muu prinsessalle sopiva toiminta on hänestä mielettömän tylsää.

Lopulta reipas ja itsepäinen Cimorene lähtee karkuun tylsää prinssiä ja päätyy lohikäärmeen prinsessaksi. Tämän pitäisi miellyttää vanhempiakin, koska prinsessan on täysin kunniallista olla lohikäärmeen "vankina".

Ritarien teräksellä kuorrutettuihin kalloihin ei vain millään uppoa, että tämä yksi prinsessa ei halua tulla pelastetuksi...

Aivan loistava fantasia "satu", joka uppoaa takuulla vanhempaankin fantasian lukijaan. Uskallan väittää, että Cimoreneen ei voi olla ihastumatta. (Tai ehkä joku todella kuiva tiukkapipo voi...) Wrede on yhdistellyt palasia erilaisista saduista ja rakentanut varsin hulvattoman tarinan. Minua hymyilyttää vieläkin pelkkä kirjan ajatteleminen! :D

Toivotaan, että suomalaiset kustantamot innostuvat näistä englanninkielisistä uusintapainoksista ja tuovat markkinoille uudet suomenkieliset kirjat uusien pienten fantasianlukijoiden iloksi. (Ja varmaan vanhemmatkin fantasiaan hurahtaneet ilahtuisivat.)