Darkfever

Karen Marie Moningin "Darkfever" on näitä Goodreadsin tyrkyttämiä kirjoja, joka on saanut niin positiivisia arvioita, että halusin selvittää itse, mistä on oikein kyse.

MacKayla Lane on huoleton opiskelijaneito paahteisesta Georgiasta. Hänen mukava ja iloinen elämänsä romahtaa äkkiä, kun isosisko murhataan raa'asti Irlannissa. Irlannin poliisi ei löydä johtolankoja ja luovuttaa tutkinnan suhteen. Macin vanhemmat masentuvat. Mac ei kestä tilannetta ja matkustaa vanhempiensa vastalauseista huolimatta itse Irlantiin painostamaan paikallista poliisia.

Irlannissa Mac näkee heti ensimmäisenä iltana kammottavan hirviön. Omituisesti puhuvilta ja töykeiltä paikallisilta Mac oppii, että maailmassa on keijuja ja Mac itse on sidhe-näkijä, ihminen, joka näkee keijujen lumouksen läpi. Kyky asettaa Macin suureen vaaraan, sillä keijut pyrkivät eliminoimaan jokaisen lumousten läpi näkevän ihmisen.

Mac epäilee keijujen liittyvän sisaren kohtaloon. Avukseen tässä vaarallisessa tehtävässä Mac saa salaperäisen, epäilyttävän ja mahdollisesti vaarallisen kirjakaupanpitäjä Jericho Barnesin.

"Darkfever" oli kevyttä ja nopeaa luettavaa urbaanin fantasian tavoin. Keijujen maailma kuulosti todella mielenkiintoiselta, mutta tämä oli selkeästi vasta pidemmän sarjan avaus. Näimme vasta muutaman häijyn rumiluksen ja yhden seksijumalan, jonka todelliset aikeet jäivät vielä hämärän peittoon.

Useimmissa lukemissani fantasiakirjoissa sankaritar on jo tarinan alussa paatunut kovanaama, joka käyttää nahkavaatteita ja tukevia kenkiä, joten Mac oli tavallaan virkistävä sankaritar. Hän on moderni versio Etelän kaunottarista, joille vieraanvaraisuus ja kohteliaat käytöstavat ovat sydämen asia. Mac tepastelee ympäriinsä iloisen värisissä vaatteissa, kynnet huolellisesti pinkeiksi lakattuina ja työntää nenänsä lapsellisen itsepäisesti asioihin, jotka joku varovaisempi jättäisi rauhaan ja pakenisi takaisin mukavaan ja turvalliseen kotiinsa.

Mac ei etukäteen tiedä mitään yliluonnollisista asioista eikä meinaa uskoa niiden olemassaoloon vielä Irlannissakaan. Se helpottaa maailman omaksumista lukijan kannalta, koska asiat opitaan samaa tahtia päähenkilön kanssa.

Pidän ehdottomasti sellaisista ärhäköistä, vihollisissa pelkoa herättävistä sankarittarista, jotka eivät lähde edes vessaan ilman asetta. Tällainen Charlaine Harrisin Sookien ja Kiersten Whiten Evien sekoitus oli kuitenkin ihan hauska väriläiskä muuten niin synkässä urbaanissa fantasiassa.

En ehtinyt vielä täysin lämmetä näille hahmoille ja kirja tuntui loppuvan ennen kuin tarina ehti kunnolla alkaakaan. Lupaavalta tämän sarjan maailma kuulosti, joten olisi kiva lukea seuraaviakin osia.