Marie Brennanin "Midnight Never Come" tarttui mukaani kirjastosta, kun halusin vain kokeilla jotain ennen lukematonta fantasiaa. Brennan on perehtynyt sekä arkeologiaan että kansantaruihin ja "Midnight Never Come" sijoittuukin 1800-luvun loppupuoliskolle, kun kuningatar Elizabeth hallitsi Englantia.
Tässä versiossa Elizabeth ei kuitenkaan hallitse yksin, vaan Lontoon varjoissa on toinenkin hovi, Onyx Court, jota hallitsee oikukas keijukuningatar Invidiana.
Päähenkilöinä vuorottelevat Elizabethin hoviin vasta päässyt Michael Deven ja Invidianan epäsuosioon tipahtanut Lune. Devenin ja Lunen tiet risteävät, kun Lune lähetetään vakoilemaan Elizabethin hovia. Pian kaksikko pääseekin selvittämään varsinaista salaliittovyyhtiä.
Historiallista fiktiota keijuilla höystettynä. Ensimmäinen ajatukseni oli, miksen ole tajunnut aiemmin etsiä tällaista yhdistelmää käsiini. Rakastan komeita pukuja ja kruunupäiden juonitteluja sisältävää historiallista viihdettä sekä fantasiaa, joten tämähän oli kuin minua varten kirjoitettu.
Loppujen lopuksi pidin "Midnight Never Comesta", mutta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen Brennan meinasi tipauttaa minut kyydistä ja olin vähällä jättää koko kirjan kesken. (Onneksi luen aika itsepäisesti kaiken aloittamani loppuun.) Se varsinainen salaliittojuoni oli lopulta täysin ymmärrettävä ja selvä, kun kaikki asiat vihdoin paljastettiin, mutta alussa mainittiin nimeltä lukuisia epäilyttäviä hahmoja, jotka tekivät jotain jossain ja olivat mahdollisesti olleet yhteydessä jonkun mahdollisesti petollisen henkilön kanssa... *Puuh!* Onneksi olen sen verran katsonut kruunupäistä tehtyjä tv-sarjoja (Valtiatar), että tiesin karkeasti kuka Mary on ja mitä hänelle tapahtui, koska muuten olisin varmaan senkin yksityiskohdan suhteen ollut autuaasti pihalla :D
Kun siitä tuntemattomien hahmojen spekuloimisesta päästiin oikean asian jäljille, meno muuttui oikein mukavaksi rakkaustarinaksi. Voisin etsiä muitakin tämän tyyppisiä kirjoja kokeiltavaksi ^^
PS. Keijujen alalajiin kuuluvat "browniet" ovat varmaan olleet Harry Potterin kotitonttujen esikuvana. Pikkuiset ja ihmisystävälliset browniet hoitavat innokkaasti omaa ihmiskotiaan. Isäntäperhe puolestaan tarjoaa pienelle taloudenhoitajalleen palkaksi leipää ja/tai maitoa, jotka auttavat keijuja sietämään ihmisten maailmaa. Vaatteiden antaminen taas karkottaa browniet, sillä ihmisvaatteisiin pukeutuminen tekisi keijusta liian ihmismäisen ja saisi tämän menettämään keijun olemuksensa ja voimansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti