Taas yksi Robert Jordanin Ajan Pyörän mötiköistä kahlattu läpi. "Winter's Heart" on sarjan yhdeksäs osa ja sivuja oli vain seitsemän ja puoli sataa, mikä on suhteellisen vähän tämän sarjan opukselle.
Rand metsästää petturiashamaneja ja suunnittelee saidinin lähteen puhdistamista Nynaeven kanssa. Faile ja tuntemattomana kulkeva Morgase palelevat häijyjen aieleiden vankeina. Elayne on päässyt valtaistuimensa luokse, mutta sillä istuminen ei ole niin yksinkertaista, kun pettureita vaanii palatsissa asti.
Kehuin Ajan Pyörän edellistä osaa siitä, että Mat oli jätetty kokonaan sivuun. Mat kun on mielestäni ollut todella typerä tyyppi alusta lähtien, joten hänen touhunsa eivät ole kiinnostaneet minua lainkaan. "Winter's Heartissa" Mat palaa kuvioihin, mutta en yllätyksekseni ollut lainkaan pettynyt. Saamme nimittäin vihdoin tietää, kuka se Matin ennustettu tyttöystävä, "yhdeksän kuun tytär", oikein on. Voin sanoa vain, että aikamoisen pommin Jordan onnistui jysäyttämään. Joku fiksu olisi ehkä osannut arvata jotain tällaista, mutta minulle tämä käänne tuli ihanasti täysin puskista. Sanoisin jopa, että Matin touhut olivat tämän kirjan jännittävintä seurattavaa ^^
Randin, Minin, Elaynen ja Aviendhan ihmeellinen kuutiodraama eteni niin sanotusti seuraavalle tasolle ja minun täytyy myöntää, että näiden neljän välinen kuvio menee jo vähän liian omituiseksi. (Tallanvorin ja Morgasen ihastus puolestaan on mielestäni ollut alusta asti todella söpöä!)
Olin jostain lukenut, että "Winter's Heart" olisi kaikista sarjan kirjoista raskain. Olen jokaisen osan kohdalla valittanut, miten hitaasti tarina etenee, joten valmistauduin henkisesti rämpimään tämän läpi sivu kerrallaan - samalla tavalla kuin opiskeluaikoina ennen koeviikkoa luettiin. Varsinainen äksöni tosiaan oli jälleen siellä parissa viimeisessä luvussa, mutta ei "Winter's Heart" ollut sellainen urakka kuin olin pelännyt.
Elayne on mielestäni ärsyttävä pikku prinsessa enkä oikein jaksanut kiinnostua hänen valtataistelustaan ja lisärasitteena oli jälleen runsaasti yksityiskohtaista pitsien ja muun koristelun kuvailua sekä liuta sivuhenkilöitä, joiden perässä tällainen hajamielinen lukija ei meinaa pysyä. Mukana oli kuitenkin jatkuvasti kaikkea pientä toimintaa, yllätyksiä ja käänteitä, jotka pitivät kiinnostusta yllä sinne loppuhuipennukseen asti. Jopa Elaynelle tapahtui pari jännittävää juttua ja kaikki seanchanilaisiin liittyvä oli varsinkin todella kiinnostavaa, kuten edellisessäkin osassa.
Lopputilanne oli taas sellainen, että suorastaan pursun intoa käydä seuraavan kirjan kimppuun. (Käärin "Crossroads of Twilightin" paketista pari tuntia ennen kuin sain tämän luettua loppuun eli loistavasti ajoitettu.)
Rand metsästää petturiashamaneja ja suunnittelee saidinin lähteen puhdistamista Nynaeven kanssa. Faile ja tuntemattomana kulkeva Morgase palelevat häijyjen aieleiden vankeina. Elayne on päässyt valtaistuimensa luokse, mutta sillä istuminen ei ole niin yksinkertaista, kun pettureita vaanii palatsissa asti.
Kehuin Ajan Pyörän edellistä osaa siitä, että Mat oli jätetty kokonaan sivuun. Mat kun on mielestäni ollut todella typerä tyyppi alusta lähtien, joten hänen touhunsa eivät ole kiinnostaneet minua lainkaan. "Winter's Heartissa" Mat palaa kuvioihin, mutta en yllätyksekseni ollut lainkaan pettynyt. Saamme nimittäin vihdoin tietää, kuka se Matin ennustettu tyttöystävä, "yhdeksän kuun tytär", oikein on. Voin sanoa vain, että aikamoisen pommin Jordan onnistui jysäyttämään. Joku fiksu olisi ehkä osannut arvata jotain tällaista, mutta minulle tämä käänne tuli ihanasti täysin puskista. Sanoisin jopa, että Matin touhut olivat tämän kirjan jännittävintä seurattavaa ^^
Randin, Minin, Elaynen ja Aviendhan ihmeellinen kuutiodraama eteni niin sanotusti seuraavalle tasolle ja minun täytyy myöntää, että näiden neljän välinen kuvio menee jo vähän liian omituiseksi. (Tallanvorin ja Morgasen ihastus puolestaan on mielestäni ollut alusta asti todella söpöä!)
Olin jostain lukenut, että "Winter's Heart" olisi kaikista sarjan kirjoista raskain. Olen jokaisen osan kohdalla valittanut, miten hitaasti tarina etenee, joten valmistauduin henkisesti rämpimään tämän läpi sivu kerrallaan - samalla tavalla kuin opiskeluaikoina ennen koeviikkoa luettiin. Varsinainen äksöni tosiaan oli jälleen siellä parissa viimeisessä luvussa, mutta ei "Winter's Heart" ollut sellainen urakka kuin olin pelännyt.
Elayne on mielestäni ärsyttävä pikku prinsessa enkä oikein jaksanut kiinnostua hänen valtataistelustaan ja lisärasitteena oli jälleen runsaasti yksityiskohtaista pitsien ja muun koristelun kuvailua sekä liuta sivuhenkilöitä, joiden perässä tällainen hajamielinen lukija ei meinaa pysyä. Mukana oli kuitenkin jatkuvasti kaikkea pientä toimintaa, yllätyksiä ja käänteitä, jotka pitivät kiinnostusta yllä sinne loppuhuipennukseen asti. Jopa Elaynelle tapahtui pari jännittävää juttua ja kaikki seanchanilaisiin liittyvä oli varsinkin todella kiinnostavaa, kuten edellisessäkin osassa.
Lopputilanne oli taas sellainen, että suorastaan pursun intoa käydä seuraavan kirjan kimppuun. (Käärin "Crossroads of Twilightin" paketista pari tuntia ennen kuin sain tämän luettua loppuun eli loistavasti ajoitettu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti