Lasinen miekka

Victoria Aveyardin nuorten fantasiaromaani "Punainen kuningatar" ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta. Tarina jäi ihan jännään kohtaan, mutta nähdessäni jatko-osan "Lasinen miekka" kirjaston hyllyssä, reaktioni oli sellainen alistunut huokaus. "Onko tuo nyt ihan pakko lukea?"

Juu, oli se "pakko" lukea. Haluan periaatteessa lukea kaikki kohtalaisen kiinnostavat sarjat loppuun ja kirjaston kirjat on luettava silloin kun ne ovat tarjolla; jos odottaa sitä hetkeä, kun itselle sopii, kirja on takuulla kadonnut hyllystä.

En voi sanoa, että "Punaisen kuningattaren" lukemisesta olisi kulunut ikuisuus, mutta en muistanut yhdenkään henkilön nimeä! Olin myös unohtanut autuaasti varmaan puolet kaikista mahdollisista erikoiskyvyistä, joita hopeisilla voi olla. (Sankarittaren ja hottisprinssin elementit sentään muistin, vaikka nimistä ei ollut mitään käsitystä.) Kuningattaresta oli jäänyt mieleen vain häijy luonne :D

No, asiat palasivat ongelmitta mieleen heti kun aloin lukea. Mare (sankaritar) ja Cal (hottisprinssi) pakenevat punaisten kapinallisten kanssa viimeksimainittujen salaiseen tukikohtaan. Suunnitelmana on lähteä pikimmiten etsimään muita Maren kaltaisia "uusverisiä" ennen kuin Calin häijy pikkuveli Maven löytää nämä.

Lähestyin "Lasista miekkaa" lievästi sanottuna tympääntyneenä. Pyörittelin silmiäni kannessa olevalle hehkutukselle sykettä kohottavista taistelukohtauksista ja mielettömistä hahmoista. Sivu sivulta löysin kuitenkin koko ajan vähemmän valitettavaa ja tuhahdeltavaa ja huomasin päin vastoin ahmivani tekstiä jännittyneenä.

"Lasinen miekka" on vauhdikas ja nopeatempoinen ja aika koukuttavakin seikkailu. Juonessa on muutamia yllätyksiä ja Mare oli mielestäni kasvanut vähän särmikkäämmäksi hahmoksi kuin edellisestä kirjasta muistamani ya-sankarittaren stereotypia. Erityisesti pidin siitä, miten ristiriitaisesti Mare suhtautuu Maveniin.

"Lasinen miekka" loppui todella tiukkaan tilanteeseen ja tällä kertaa odotan seuraavaa kirjaa innolla ^^