Andrzej Sapkowskin Noituri-sarja on saavuttanut suuren suosion ja olen jo pitkään katsellut mainoksia siitä, miten sarjan uuden osan ilmestyminen on lukijoille aina suuri ilon ja innostuksen aihe. Itse tartuin "Viimeiseen toivomukseen", sarjan avausosaan, monta vuotta sitten kirjastossa, luin ensimmäisen sivun ja tuuppasin opuksen takaisin hyllyyn. "Tuollainen pervoilu ei ole minun juttuni!" ajattelin.
Viime aikoina olen kuitenkin kärsinyt koko ajan kasvavasta pakottavasta tarpeesta tutustua kaikkiin mahdollisiin fantasiakirjoihin ja erityisesti niihin suosittuihin. Yhtenä päivänä "Viimeinen toivomus" sitten nökötti jälleen nenäni edessä kirjaston hyllyssä jatko-osiensa rinnalla ja minun oli vihdoin pakko selvittää, mistä tässä niin hurjan suositussa sarjassa on oikein kyse.
Se alkukohtaus sai minut taas pyörittelemään silmiäni, mutta parin sivun jälkeen tämä fantasiafriikki oli mennyttä kalua!
Kirjan päähenkilö Geralt on noituri, jonka ammattiin kuuluu hirviöiden tappaminen maksua vastaan. Hän matkustaa ympäri kuvitteellisia valtakuntia ja törmää niin väärinymmärrettyihin hirviöihin kuin verenhimoisiin prinsessoihinkin.
En oikein löydä sanoja kuvailemaan "Viimeistä toivomusta". Mukavan yksinkertaista miekka ja magia tyylistä fantasiaseikkailua, ihmeellisiä olentoja (puolalaista kansantarustoa?) ja perinteisten satujen synkän humoristista uudelleenvääntelyä. Geralt itse oli ihana sekoitus tohtori Housen sarkasmia ja R. A. Salvatoren Drizzt doUrdenin sankarointia.
Aika harvoin innostun mistään kirjasta näin nopeasti ja rajusti. En voi kuin päivitellä sitä, että olen vältellyt Noituri-kirjoja näin pitkään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti