Bloodfever

"Bloodfever" on toinen osa Karen Marie Moningin Fever-sarjasta.

Keijujen alamaailma jatkaa maailmanvalloitustaan häiriintyneiden ihmisten suosiollisella avustuksella. Mac yrittää pelastaa ihmiskunnan, kostaa sisarensa murhaajalle ja löytää Sinsar-Dubhin, voimakkaan taikaopuksen, jonka kaikki jostain hämärästä syystä haluavat.

Alan oikeastaan pitää tästä sarjasta. Mac on sopivan sisukas, mutta kuitenkin mukava persoona. Suhtauduin alussa aika kielteisesti ajatukseen Macin ja Barronsin välille mahdollisesti kehittyvästä romanssista, mutta tämän toisen kirjan aikana aloin pitää näiden kahden välisestä välillä koomisesta kipinöinnistä. (Olen moneen kertaan vastustanut jyrkästi sellaista hömppäkirjojen machoilua, mutta Barronsin yksi kommentti sai minut kyllä huokaisemaan ihastuksesta - mutta tästä ei sitten puhuta!)

Isoja salaisuuksia Barronsilla on taustalla ja niistä paljastettiin oikeastaan vain sen verran, että lukija tietää niitä olevan vielä enemmän. Barronsin luotettavuus kyseenalaistetaan useaan otteeseen ja hänen motiivinsa ovat todennäköisesti synkkiä ja epäilyttäviä. Uskon, että Barrons kuitenkin lopussa paljastuu ihan kunnialliseksi tyypiksi.

Seksijumalakeijuprinssi V'lane vieraili jälleen Macin luona sekoittamassa pakkaa. V'lane alkoi kuulostaa sympaattiselta kaverilta. Ikivanhalla taikaolennolla on vain kovasti opettelemista ihmisten kanssa seurustelemisessa. Toivon, että häntä nähdään runsaasti jatkossakin ^^

Mac tapaa vihdoin myös muita sidhe-näkijöitä ja saa pieniä tiedonmurusia tältäkin suunnalta. Parasta tässä oli mielestäni se, että ensimmäisen kirjan suppea hahmokaarti sai lisäväriä. Vanhat viholliset ja näiden sukulaisetkin tekevät paluuta kosto mielessään. Lisäksi Mac törmää täysin vieraisiin tyyppeihin, joilla tuntuu olevan tietoja sekä Macista että hänen siskostaan.

Kokonaisuutena tilanne kirjan lopussa on kuitenkin se, että jännitys vasta tiivistyy ja paljon on vielä edessä.