Shadow and Bone

Leigh Bardugo on yksi tämän hetken kuumista nimistä nuorten fantasiakirjallisuuden parissa, joten pakkohan minun oli selvittää, mistä oikein on kyse.

"Shadow and Bone" toi alussa voimakkaasti mieleen Victoria Aveyardin "Punaisen kuningattaren" - kummassakin ollaan sodassa ja armeijassa on iso lauma teinejä. Lisäksi kansalaiset on jaettu kahteen ryhmään; Bardugon sarjassa yliluonnollisia kykyjä omaavia ihmisiä kutsutaan Grishoiksi.

Tarinan sankaritar Alina on orpotyttö, joka harjoittelee kartanpiirtäjäksi armeijassa. Lentävien hirviöiden hyökkäys saa sitten hänen pitkään piilossa olleet grishavoimansa esiin. Alina ei edes ole mikään tavallinen Grisha, vaan hänen kykynsä on suorastaan legendaarinen ja hän on ainoa, joka voi pelastaa valtakunnan vihollisjoukoilta.

Sitten mukana oli sitä normaalia teinidraamaa; Alina on rakastunut lapsuudenystäväänsä Maliin, joka ei huomaa ruipeloa ystäväänsä sillä silmällä, vaan katselee ylimielisiä Grisha-tyttöjä. Alinan paljastuttua tärkeäksi Grishaksi kuviin astuu häkellyttävän komea, synkkä ja salaperäinen Darkling, jonka perään jokainen tyttö kuolaa. Darkling puolestaan osoittaa kiinnostusta ja ystävällisyyttä Alina-parkaa kohtaan. Sankarittaremme onnistuu jopa houkuttelemaan muutaman hymyn tältä pahamaineiselta olennolta. Ja tietysti menossa on mukana myös se ilkeä nätti tyttö Zoya, jonka elämäntehtävä on kiusata tarinan oikeaa sankaritarta.

Tätä oli ihan mukava lukea, mutta jotenkin ihmettelin koko ajan, että mikä tässä oli oikein ideana. Juu, siellä oli se sota, joka piti voittaa ja jota varten Alina harjoitteli voimiensa käyttämistä. Lisäksi oli se kolmiodraama, jonka suhteen saimme ihmetellä, tiesiko Mal olevansa osa sitä. Ehkä ne viholliset lymysivät niin kaukana, etten oikein saanut todellisesta vaarasta otetta. Sen takia sitten tuntui, että Alina vain touhusi vailla päämäärää.

Kevyestä tekstistä huolimatta oloni alkoi olla hieman epätoivoinen, kun se ihmeen hirvikin piti tunkea mukaan...

Olin varmaan niin väsynyt, että se jännittävä juonenkäänne onnistui oikeasti yllättämään minut. (Joku tarkkaavaisempi olisi varmaan - taas kerran - arvannut tämänkin kuvion jo aikoja sitten, kun taas minä laahustiin jossain vaaleanpunaisessa hattarassa Alinan kanssa.)

Yksi yllätys ei kuitenkaan riittänyt herättämään minussa suuria tunteita. Nuoremmat fantasianlukijat todennäköisesti saavat tästä enemmän irti. Minulle tämä meni välipalana, jonka jälkeen siirtyy mielellään seuraavan kirjan kimppuun. Ehkä minulla on jonain päivänä aikaa ja innostusta palata Bardugon kirjojen pariin, mutta nyt siirryn seuraaviin haasteisiin ;)