Lukulistalla roikkuu vaikka mitä ja vielä lisää, mutta "Narrin matkan" luettuani en voinut tehdä muuta kuin kipittää äkkiä kirjastoon sieppaamaan tämän Robin Hobbin Lordi Kultainen -trilogian toisen osan "Narrin palvelija".
"Narrin matkan" lopputilanteen perusteella odotin hienoja hetkiä, enkä joutunut pettymään. "Narrin palvelija" oli ihana! <3
Rakastan näitä hahmoja! Fitz, Chade ja Kettricken eivät tunnu liian siirappisilta, vaikka edustavatkin sellaista aika klassista fantasiakirjallisuuden sankarityyppiä. Fitzin ihmissuhteet kuulostavat todella realistisilta, mikä on virkistävää vaihtelua hömpähtävään urbaaniin fantasiaan ja nuorten fantasiaan. Tunnustettakoon tässä välissä, että olen jo useamman kirjan ajan toivonut romanssia Fitzin ja Kettrickenin välille ;)
Narrista paljastui taas vähän lisää ja välillä näitä kohtauksia seuratessa tuntui kuin joku olisi kuristanut sydäntäni. Teki mieli syöksyä Peuralinnaan ja halata kaikkia - ja painaa käsi pöllähtäneen riidanhaastajan suulle ennen kuin loukkaavat sanat pääsevät ulos! (Tosin se mistä yksi hahmo otti nokkiinsa oli minusta ainoastaan todella koomista.)
Ihanien hahmojen kunniamaininnan annan tämän kirjan osalta Gilly-fretille <3
Innostuin jo "Narrin matkassa" siitä, että pääsin takaisin tuttujen hahmojen pariin. Nyt intoni pulppusi yli äyräiden, kun Liveship Tradersin tapahtumat ilmaantuivat kummittelemaan Kuuteen herttuakuntaan. (Mikä ihme näitä suomalaisia kustantamoita vaivaa, kun Näkijän tarun ja Lordi Kultaisen välistä jätetään kääntämättä yli kaksi ja puoli tuhatta sivua oleellista tietoa?)
Juoni oli oikein mallikasta fantasiaa; narseska Ellianialla, prinssi Velvollisuuden morsiamella oli salaisuuksia, joiden paljastumista odotin kärsimättömänä, Fitz yritettiin jälleen tappaa ja lohikäärmeet tekivät paluuta. Odotukseni viimeistä osaa kohtaan ovat korkealla ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti