The Gathering Storm

Robert Jordan ei ehtinyt viimeistellä Ajan Pyörän viimeistä osaa, vaan tehtävä luotettiin Brandon Sandersonille. Tästä viimeisestä kirjasta piti tulla pönäkkä, mutta siitä tuli vieläkin pönäkämpi ja lopulta Sanderson sitten jakoi tarinan loppuhuipennuksen kolmeen osaan. "The Gathering Storm" on Ajan Pyörän kahdestoista kirja, tai sitten viimeisen osan ensimmäinen kolmannes, miten kukin asian haluaa ajatella.

Olen jo ennen Ajan Pyörän lumoihin joutumista silmäillyt Sandersonin kirjoja sillä silmällä, mutta en ole missään vaiheessa oikeasti lähestynyt yhtäkään näistä teoksista. Ainakin osa Sandersonin tuotoksista on... no, massiivisia, mikä on pelottanut.

Lähestyin "The Gathering Stormia" pelokkaasti, vaikka olin lukenut positiivisia kommentteja Sandersonin kädenjäljestä. Nyt voin itsekin todeta, että "The Gathering Storm" oli mahtava, huikea, eeppinen ja aivan uskomaton!

Tarina ja juonenkäänteet olivat mestari Jordanin nerokkuuden ansiota, mutta Sanderson osasi kertoa tapahtumat hienosti. (Tuntuu, etten ole muutamaan tuhanteen sivuun ollut niin hyvin kärryillä kuin tätä lukiessani!) Turhaa räpellystä ei ollut lainkaan, vaan ahmin sivuja kyltymättömänä alusta loppuun. Siinä vaiheessa, kun Mustan Ajahin jäseniä alkoi paljastua, piti kyllä pysähtyä, tuijottaa sivua jonkin aikaa tyrmistyneenä, lukea kohta uudestaan varmuuden vuoksi ja jatkaa sitten entistä suuremmalla innolla. En sentään pidättänyt henkeä, vaan selvisin hengissä loppuun asti!

Nyt kun tärkein on kerrottu, voin mainita, että Faile esiintyi oikein edukseen heti kirjan alussa. Faile on aiemmin ollut minulle aika mitäänsanomaton hahmo, mutta nyt ymmärrän, miksi Perrin ja Faile sopivat niin hyvin yhteen ^^

Myös Egwenen toiminta Valkoisessa Tornissa oli komeaa seurattavaa. Silloin ensimmäisessä kirjassa ihmettelin ehkä vähän, miksi Randin tyttöystävä piti raahata mukaan. Kyllä vaan piti, ehdottomasti.

Yksi suosikkipareistani, Siuan Sanche ja Gareth Bryne, sai myös omat pienet, mutta hauskat hetkensä kaiken taistelemisen lomassa :D

Tähän asti olen tuntenut hurjaa voitonriemua jokaisen luetun Ajan Pyörän möhkäleen jälkeen, mutta nyt tuli itse asiassa orpo olo; enää pari tuhatta sivua jäljellä ja sitten... Niin, mitäs sitten? O.O

Tietysti jatkan urbaanin fantasian ahmimista ja uusien nuorten fantasiakirjojen testailua, mutta niihin kyllästyy, jos ei välillä saa jotain "kunnon tavaraa". No, on minulla vielä Hobbia lukematta ja sitten pitää vain iskeä kiinni johonkin uuteen (tai mahdollisesti hyvinkin iäkkääseen) tuhtiin fantasiaan. (Ehdotuksia otetaan vastaan) ^^