Kirjaston valikoimaa selatessani sain tietää, että Charlaine Harrisilta on ilmestynyt uusia kirjoja Sookie Stackhousen ja Harper Connellyn jälkeen. Lainasin innoissani lupaavalta yliluonnolliselta trilleriltä kuulostavan "Midnight Crossroadin".
"Midnight Crossroadissa" Harper Connelly -sarjasta tuttu meedio Manfred Bernardo muuttaa Midnight-nimiseen syrjäiseen pikkukylään, jonka kaikilla asukkailla tuntuu olevan synkkiä salaisuuksia. Poikkeuksen tarjoaa vain Manfredin naapuri Fiji, joka esiintyy aika avoimesti noitana.
Juoni oli hienosti rakennettu ja Audreyn mysteerin ratkaisu tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä.
Tarina kuitenkin tökki kohdallani pahasti. Aiemmista kirjoista poiketen Harris kertoi nyt tapahtumista kolmannessa persoonassa ja ehkä liian suuri henkilömäärä omine salaisuuksineen jätti hahmot sitten liian etäisiksi. Ne salaisuudet olivat todella kiinnostavia ja niiden paljastumista odotin innolla, mutta pitkästyin ja aloin laskea jäljellä olevia sivuja heti, kun keskustelu harhautui hetkeksikin johonkin epäolennaiseen.
Olisin kaivannut enemmän toimintaa ja huumoria niiden synkkien salaisuuksien joukkoon. Pari hienoa kohtausta kyllä löytyi; toisessa esiintyi varsijousi ja toisessa teinityttö esiintyi edukseen pesäpallomailan kanssa ^^
Olen tainnut aiemminkin valittaa tätä asiaa Harrisin kirjojen suhteen, mutta hänen luomansa maailmat tuntuvat kauhean masentavan harmailta. Midnightin kyläkin näyttäytyi minulle kaikista jännittävistä salaisuuksista huolimatta apaattiselta ja värittömältä ja suoraan sanottuna tylsältä.
Fijin oli varmaan tarkoitus olla hauska ja räiskyvä persoona, mutta lopputulos jäi paljon vaisummaksi kuin mihin moni muu genren kirjoittaja pystyisi. Yksikään hahmoista ei herättänyt kiinnostustani niin paljon, että tuntisin tarvetta lukea seuraavan osan.
Pitäisiköhän tässä pikkuhiljaa alkaa uskoa, ettei Harris ole minun kirjailijani? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti