Marie Lun "The Young Elites" tempaisi alun kangertelun jälkeen mukaansa ja jätti tarinan todella pahasti kesken. Onneksi jatko-osa "The Rose Society" odotti nätisti lähikirjaston hyllyssä ja pääsin oitis jatkamaan Adelinan seikkailua.
En yleensä jaksa varoitella, mutta saatan spoilata "The Young Elitesiä" pahastikin eli jos et ole vielä kirjoihin perehtynyt, kannattaa lopettaa lukeminen.
Adelinan söhläämisen jälkeen Dagger Society heitti tämän pellolle. Katkera ja kostonhimoinen Adelina etsii nyt sisarensa kanssa yliluonnollisia kykyjä saaneita malfettoja. Adelina aikoo muodostaa oman armeijan näistä nuorista ja syöstä kieron kuningattaren ja tämän inkvisiittorit vallasta. (Adelina kun on lapsesta asti haaveillut kuningattaren asemasta...)
Adelinan söhläämisen jälkeen Dagger Society heitti tämän pellolle. Katkera ja kostonhimoinen Adelina etsii nyt sisarensa kanssa yliluonnollisia kykyjä saaneita malfettoja. Adelina aikoo muodostaa oman armeijan näistä nuorista ja syöstä kieron kuningattaren ja tämän inkvisiittorit vallasta. (Adelina kun on lapsesta asti haaveillut kuningattaren asemasta...)
Dagger Societyn jäljelle jääneet jäsenet ovat paenneet Beldainiin malfettokuningatar Maeven luokse. Maeven kyky on palauttaa kuolleet henkiin, vaikka henkilö ei tämän jälkeen olekaan aivan ennallaan. Nyt Maevella on suuria suunnitelmia Kenettran valtaistuimen suhteen.
Ja sitten Raffaelelle selviää jotain pelottavaa malfettojen voimien seurauksista...
"The Rose Society" oli yllättävän hurja ja synkkä nuortenkirjaksi. (Tai sitten olen vain lukenut niitä lällyjä kirjoja.) Meno oli välillä yhtä jännittävää kuin Martinin Tulen ja jään laulussa! Yleensä sekä nuorten että aikuisten fantasiakirjoissa voi luottaa siihen, että sankarit voittavat pahikset ja elävät elämänsä onnellisina loppuun asti, mutta nyt en uskaltanut etukäteen uskoa mitään. Odotin vain, että kuka hahmoista saa tikarin selkäänsä. Hahmot olivat ihanan monipuolisia ja pidin erityisesti siitä, ettei Adelina ollut mikään kirkassilmäinen partiotyttö vaan rehellisesti vallan- ja kostonhimoinen. Loppuratkaisu oli mielestäni kaikkea muuta kuin kliseinen - ainakin, jos on lukenut samoja ruusunpunaisia fantasiasatuja kuin minä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti