Sain kirjaston kautta käsiini Iina Korpivaaran omakustanteen "Näkijä" ja tartuin innolla tilaisuuteen lukea välillä kotimaista nuorten fantasiaa amerikkalaisen tarjonnan ahmimisen lomassa.
Ikävä kyllä ensimmäiset ajatukseni "Näkijän" tarinasta olivat "mitäänsanomaton ja köykäinen". Jordanin Ajan Pyörän kanssa ongelmani on se, että ennen jokaista ratkaisevaa askelta pitää lukea viitisenkymmentä sivua seurueen jäsenten napeista ja ruseteista. Korpivaara on mennyt sitten toiseen ääripäähän ja sullonut kokonaisen romaanin novelliin.
Päähenkilö Marisa törmää outoon tyttöön. "Luotatko minuun?" tuo hauskannäköinen muukalainen kysyy. "Toki!" vastaa sankarimme ja *Poks!* olemme Tylypahkassa. "Tadaa! Taikuutta on olemassa ja sinäkin saat osasi, kunhan luovut perheestäsi ja kaikesta muusta tutusta." Ai juu, ja vuoden sisällä pitää päättää, haluaako olla hyvä vai paha, koska... No, taikuutta käyttävät ihmiset nyt vain ovat joko hyviä tai pahoja!
Korpivaara olisi kaivannut viereensä jonkun rasittavan pikkulapsen, joka olisi hokenut joka toisen virkkeen jälkeen "miksi?".
Pahin ongelma on se, että asia on sullottu niin tiiviiseen pakettiin. Juoni olisi kaivannut sivupolkuja ja ovelia harhautuksia hämäämään lukijaa. Tällaisena kirja on liian yksinkertainen eikä tarjoa lukijalle viihdyttäviä yllätyksiä.
Hahmoja olisi myös voinut vielä työstää. Marisa ja kumppanit tuntuivat mallinukeilta, joille oli vain laitettu eriväriset peruukit päähän. Tähänkin tietysti vaikuttaa se hätäinen kerronta, minkä vuoksi lukija ei ehdi tutustua porukkaan kunnolla. Se romanssipuolikin meni niin nopeasti, etten ehtinyt mukaan koko juttuun! :D
"Näkijä" oli vähän kuin taikina, jota olisi pitänyt vielä työstää ennen tarjoilua; huikean ja eeppisen seikkailun rakentaminen on pitkä urakka.
"Näkijä" ei tehnyt vaikutusta - ehkä nuoremmat fantasianystävät pitävät tällaisesta kevyestä lukupalasta enemmän? Olen silti tyytyväinen, että luin tämän. Aion ehdottomasti jatkaa tällaisten kotimaisten tuotosten metsästystä ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti