Rise of Empire

"Rise of Empire" sisältää Michael J. Sullivanin Riyria Revelations -sarjan kolmannen ja neljännen kirjan. (Yhdistämällä kaksi aika lyhyttä fantasiakirjaa saatiin kätevästi yksi oikean fantasiakirjan näköinen opus.)

Reipas maalaistyttö julistettiin edellisessä kirjassa jumalkuninkaan perijättäreksi ja näin ollen uudeksi keisarinnaksi. Ikävä kyllä tyttösen nimissä valtaa käyttävät samat vanhat vallanhimoiset miehet kuin ennenkin.

Naapurimaassa keisarinnan takapirujen vallantavoittelu huolestuttaa vanhaa ystäväämme prinssi Alricia ja hänen noitasiskoaan Aristaa. Arista lähtee omatoimisesti selvittämään asioita ja etsimään oikeaa perijää - keisarinnaksi kruunattu tyttö ei ilmeisesti sittenkään ole oikea tyyppi.

Royce ja Hadrian pestataan luonnollisesti mukaan menoon etsimään mystistä perijää ja jahtaamaan Roycen entistä ystävää ja nykyistä vihamiestä.

Viimeksi moitin Sullivanin hahmoja turhan kilteiksi, mutta nyt minua ei häirinnyt se, miten ihmeellisen mukavia Amalia ja Arista ja muut sankarit olivat. Tällä kertaa minua häiritsi Hadrianin synkistely; Hadrian halusi irrottautua kaikesta juonittelusta ja tappamisesta ja tehdä jotain merkityksellistä. Mikseivät mestarivarkaat voi vain olla ylpeitä ja onnellisia taidoistaan? Sellainen itsensä piiskaaminen ja täydellisen kunniallisen elämän tavoitteleminen alkaa olla vähän liian tuttu ja puiseva teema sankareiden keskuudessa.

Lisäksi pitkästyin hieman siinä toisen kirjan aikana, kun Hadrian ja Royce lähtivät sitä katkeraa hyypiötä metsästämään. En oikein ymmärtänyt, miksi sitä Merrick-kaveria piti jahdata maailman toiselle puolelle, ja olin tässä vaiheessa paljon kiinnostuneempi palatsin tapahtumista onnettoman pikku keisarinnan ja hänen reippaan palvelustyttönsä suhteen. Toisaalta siellä "maailman toisella puolella" oli kyllä kaikenlaista kiehtovaa ja jännittävää vastassa.

Taas tuli valitettua kauheasti, mutta suoraan sanottuna olen nyt lämmennyt tälle alun perin "ihan kivana" pitämälleni sarjalle. Mielestäni tässä on oikein hieno ja viihdyttävä fantasiaseikkailu monipuolisella maailmalla ja mukavilla hahmoilla. Loppu jäi tällä kertaa niin törkeän kammottavasti kesken, että seuraavaan osaan on pakko päästä käsiksi vielä joskus.

Theft of Swords

Michael J. Sullivanin kirjoja Goodreads on tyrkyttänyt minulle niin sinnikkäästi, että tartuin vihdoin kirjailijan ensimmäisten tuotosten yhteisniteeseen "Theft of Swords".

Tarinan sankarit, Hadrian ja Royce, ovat maineikkaita ammattivarkaita, joita rikkaat aateliset palkkaavat varastamaan asioita muilta rikkailta. Kaksikko joutuu pahaan pulaan, kun he kompastuvat vastamurhatun kuninkaan tuoreeseen ruumiiseen kesken hämärän toimeksiannon.

Juoni itsessään oli aika perinteinen ja suoraviivainen fantasiaseikkailu; vallantavoittelijoita, muinainen hirviö, salaperäinen ikivanha velho ja kadonnut prinssi...

Hadrian ja Royce olivat hauska parivaljakko. Toisin kuin synkemmissä fantasiatarinoissa, sankarit ja suurin osa muista hahmoista, olivat todella mukavia ja kunniallisia henkilöitä. Mukana oli muutama häijympi ja ahneempi vihollinen, mutta aika kiltiksi seikkailuksi tämä jäi. Hienoa oli mielestäni riittävä naisedustus; merkittäviin tekijöihin kuuluivat niin noidaksi syytetty prinsessa kuin herttainen maalaistyttökin.

Sullivan oli tehnyt hienoa työtä luomansa maailman historian ja jumaltaruston kanssa. Haltia- ja kääpiönaapurit kuulosti ensin vähän turhan klassiselta ratkaisulta, mutta siitä tulikin lopulta kiehtova kokonaisuus.

"Theft of Swords" oli hyvä ja viihdyttävä fantasiakirja enkä koe tuhlanneeni aikaa tätä lukiessa. Olisin ehkä kaivannut hieman häijympiä vastustajia, hieman suurempia persoonallisuuksia hahmoihin ja hieman tyrmäävämpiä koukkuja juoneen. Lopussa paljastui pari jännittävää yksityiskohtaa ja saatan hyvinkin jatkaa sarjan parissa selvittääkseni, mitä näille sankareille vielä tapahtuu.