"Itämeren Auri" on Johanna Valkaman ensimmäinen historiallinen romaani. Siitä asti, kun kuulin tästä kirjasta, se on häirinnyt mieltäni kuin avonainen piparipurkki pöydällä. Hankin "Itämeren Aurin" itselleni joululahjaksi ja nyt on "piparipurkki tuhottu" :P
Auri on nuori neito, joka on viettänyt koko elämänsä pienessä kylässä keskellä pronssikauden Suomen metsiä ja soita. Aurin äiti "tuli raskaaksi puolukasta" ja katosi heti perään jättäen tytön isoäidin kasvatettavaksi. Isoäiti on maineikas parantaja ja Auri on lapsesta asti halunnut seurata tämän jalanjäljissä. Vaimon osa kun tuntuu olevan pelkkää miehen palvelemista ilman omaa kunniaa.
Erinäisten kommellusten kautta ryöstöretkelle lähtenyt viikinki Haakon päätyy Aurin kotikylään. Komea muukalainen pakottaa Aurin pohtimaan tarkemmin tulevaisuudensuunnitelmiaan. Haakon ei tosin ole yksin syypää siihen, että Auri tempautuu hiljaisesta kylästään jännittävään viikinkiseikkailuun.
Odotin viihtyväni hyvin "Itämeren Aurin" parissa; luvassa oli sentään viikinkejä, parantajanainen ja historiallista hömppää! Meinasin sitten tukehtua heti alussa, kun Aurin mystinen alkuperä selitetään. Ajattelin heti, että nyt on tyttö keksinyt harvinaisen villin tarinan pelastaakseen maineensa vahingon tapahduttua. Eniten nauroin tietysti pronssikauden taikauskoiselle väelle, joka nieli tarinan pureksimatta :D
Selvittyäni hengissä tästä kohtauksesta, ihastelin pronssikauden elämän ja uskomusten kuvausta. En ole mikään asiantuntija, mutta Valkama tuntuu tehneen taustatyönsä. Arkisten asioiden kuvausta oli juuri sopivasti, jotta historiallinen miljöö tuntui todelliselta, mutta tarina kulki kuitenkin kevyesti eteenpäin.
Selvittyäni hengissä tästä kohtauksesta, ihastelin pronssikauden elämän ja uskomusten kuvausta. En ole mikään asiantuntija, mutta Valkama tuntuu tehneen taustatyönsä. Arkisten asioiden kuvausta oli juuri sopivasti, jotta historiallinen miljöö tuntui todelliselta, mutta tarina kulki kuitenkin kevyesti eteenpäin.
Haakonin ilmestyessä kuvaan pelkäsin hetken, että tarina muuttuisi liiankin hömpäksi. Haakon on mielestäni aika perinteinen historiallisen hömpän sankari; iso, vahva, komea ja itsevarma soturi. Haakon ja Auri iskevät silmänsä toisiinsa ehkä vähän liiankin helposti, mutta toisaalta tylsässä pikkukylässä eläneen tytön ihastuminen jännittävään muukalaiseen on suorastaan väistämätöntä.
Kierot ja kateelliset ihmiset tekivät juonesta kuitenkin kiinnostavan. Fantasiatarinoiden soturineitojen ja noitien sijasta oli vaihteeksi hienoa, että sankaritar on aivan tavallinen nainen. Oli jännittävää seurata, miten Auri selviytyi pelkän nokkeluutensa ja parantajantietojensa avulla.
"Itämeren Auri" on hieno lisäys kotimaisten historiallisten viihderomaanien joukkoon ja suosittelen tätä esimerkiksi Kaari Utrion kirjoihin ihastuneille. Aion ehdottomasti tarttua Valkaman seuraavaankin tuotokseen ^^
Kierot ja kateelliset ihmiset tekivät juonesta kuitenkin kiinnostavan. Fantasiatarinoiden soturineitojen ja noitien sijasta oli vaihteeksi hienoa, että sankaritar on aivan tavallinen nainen. Oli jännittävää seurata, miten Auri selviytyi pelkän nokkeluutensa ja parantajantietojensa avulla.
"Itämeren Auri" on hieno lisäys kotimaisten historiallisten viihderomaanien joukkoon ja suosittelen tätä esimerkiksi Kaari Utrion kirjoihin ihastuneille. Aion ehdottomasti tarttua Valkaman seuraavaankin tuotokseen ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti