"King's Wrath" päättää Fiona McIntoshin Valisar-trilogian ja ennen kuin alan spoilata aiempia osia kerron kaikille yleisesti, että tämä sarja vain parani kirja kirjalta.
Prinsessa Genevieve eli Evie ja Corbel ovat palanneet omaan maailmaansa, jossa Penravenin valtaistuinta tavoittelee jo kolme sukulaismiestä; Loethar-setä ja velipojat Leonel ja Piven. Mukana verilöylyssä haluaa ehdottomasti olla myös Loetharin velipuoli Stracker, joka ei oikeastaan välitä, kuka istuu valtaistuimella, kunhan Stracker saa tappaa velipuolensa ja mahdollisimman monta muuta siinä sivussa.
Epäilin jo ensimmäisen osan perusteella, että Loethar ei ollut mikään yksinkertainen, verenhimoinen barbaarivalloittaja. Tässä viimeisessä osassa tapaammekin oikein fiksun ja sympaattisen miehen, joka lopulta jopa voitti himonsa aegista kohtaan. Olin valmis kannattamaan Loetharin vaatimuksia kruunuun, mutta sitten... Loethar päätti, ettei haluakaan enää hallita!
Leonel ja Piven muuttuivat myös, mutta huonompaan suuntaan. Leonel oli alussa oikein suloinen, kohtelias ja huomaavainen prinssi, mutta nyt hän on täysin uppoutunut kostoon ja tekee mitä tahansa noustakseen valtaistuimelle. En äkkiä ollut enää yhtään Leonelin puolella.
Pivenin tapaus oli kuitenkin kaikkein typerryttävin. Olisi varmaan pitänyt alusta alkaen tietää, ettei McIntosh lisäisi vajaaälyistä adoptoitua pikkuprinssiä huvin vuoksi. Jossain vaiheessa ajattelin, että Pivenillä voisi olla jotain salattuja voimia; McIntoshin kirjoissa on usein pikkupoikia, joiden erikoiset ja yllättävät taikavoimat ovat isossa roolissa. Ne taikavoimat ja syntyperään liittyvä salaisuus olivat lopulta pieniä verrattuna Pivenin persoonan kokeman täyskäännöksen rinnalla. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että iloisesti hymyilevästä viattomasta pikkupojasta kasvaisi niin häijy nuorukainen! O.O Kaiken huipuksi hän ehti siinä välissä olla oikein mukava ja fiksu kaveri.
Rakastan yllätyksiä. Rakastan sitä, etten tiedä ensimmäisen kirjan perusteella, miten asiat tulevat menemään. "King's Wrath" tarjosi ihanan jännittäviä hetkiä, kun valtapelin pääpelaajat lähestyivät toisiaan muodostaen odottamattomia liittoja matkan varrella. Tämä oli taas sellainen kirja, jota ei malta keskeyttää ennen kuin kaikki on selvinnyt ^^
Fiona McIntosh ei ole aivan ykköspallilla, kun luokittelen mielestäni parhaita fantasiakirjailijoita, mutta hän kirjoittaa oikein vetävää ja viihdyttävää fantasiaa ^^
Fiona McIntosh ei ole aivan ykköspallilla, kun luokittelen mielestäni parhaita fantasiakirjailijoita, mutta hän kirjoittaa oikein vetävää ja viihdyttävää fantasiaa ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti