Tallyn kaikki kaverit ovat täyttäneet kuusitoista, käyneet kauneusleikkauksessa ja muuttaneet New Pretty -kylään, jossa jokainen yö vietetään juhlien. Tally ei malta odottaa, että hänkin pääsisi viimein kauneusleikkaukseensa ja pois tylsästä rumien asuntolasta.
Pari kuukautta ennen odotettua syntymäpäiväänsä yksinäinen Tally tapaa yhtä yksinäisen Shayn, joka on myös epäonnekseen ollut ystäväjoukkonsa nuorin.
Shay ei kuitenkaan odota innolla lähestyvää muodonmuutosta. Kaupunkien ulkopuolella metsässä piileskelee joukko ihmisiä, jotka vastustavat kauneusleikkauksia. Shay haluaa paeta näiden kapinallisten luokse ja elää vapaana ja itsensä näköisenä.
Tallyn mielestä ajatus vanhenemisesta rumiluksena on pelkästään kuvottava eikä hän suostu lähtemään Shayn mukaan. Sitten viranomaiset esittävät uhkavaatimuksen; jos Tally ei livahda kapinallisten tukikohtaan ja paljasta sen sijaintia, hän ei itsekään pääse leikkaukseen.
Scott Westerfeldin "Uglies" on roikkunut lukulistallani vaikka kuinka kauan. Pidän yleensä enemmän sellaisista iloisista ja hauskoista jutuista, minkä vuoksi en ollut tähän kiinnostavalta kuulostavaan teinidystopiaan tarttunut. Nyt aloin sitten vihdoin himoita tällaista vähän synkempään ja kierompaan todellisuuteen sijoittuvaa seikkailua ja lainasin tämän kiireesti kirjastosta.
"Uglies" ei tuottanut pettymystä. Maailma näytti ensisilmäyksellä aivan ihanalta; ei kiusaamista tai syrjintää ulkonäön vuoksi, koska kaikki näyttävät barbie-nukeilta. Eikä se loputon bilettäminen kauniissa seurassa kuulostanut yhtään hullummalta. Odotinkin New Pretty -kylään pääsemistä yhtä innokkaana kuin Tally. (Olin oikeastaan vähän pettynyt, kun Tally joutuikin lähtemään erämaahan.)
Kauniin ja onnellisen pinnan alta paljastui sitten inhottavia salaisuuksia ja Tally huomaa, että kapinalliset ovat sittenkin oikealla asialla. (Tunnustetaan; minä halusin edelleen sinne New Pretty -kylään bilettämään...)
Kirjan loppu jäi sellaiseen kohtaan, etten voi kuvitellakaan jättäväni seuraavaa osaa lukematta. "Uglies" ei noussut kaikkien aikojen lempikirjakseni, mutta ainakin tarina on todella koukuttava ^^
Olin muuten yllättynyt siitä, että "Uglies" on kolme vuotta vanhempi kuin "Nälkäpeli". (Asiaa mainostettiin kirjan kannessa, minkä vuoksi kiinnitin asiaan huomiota.) Olen jotenkin ajatellut, että "Nälkäpeli" aloitti koko teinidystopialajin ja että kaikki muut tämän tyyliset kirjat ovat ilmestyneet sen innoittamina :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti