Goodreads suositteli Gail Z. Martinin "The Summoneria" ja tartuin tähän aika innoissani. Tarinan sankari Martris on kuninkaan toinen poika, jonka hankaluudet alkavat, kun ilkeä isoveli murhaa isän noustakseen itse valtaistuimelle. Tällainen kruunupäiden valtaistuinpeli on mielestäni aina hyvää viihdettä, mutta erityisesti minua kiinnosti maailma, jossa kummitukset vaeltavat sotkeutumassa asioihin.
Sarja on Chronicles of the Necromancer ja Martrisilla on luonnollisesti harvinainen kyky kommunikoida vainajien kanssa. Tuo "nekromantikko" sai minut odottamaan kunnon zombiarmeijoita ja muuta kivaa, joten olin ehkä vähän pettynyt, kun Martris osoittautuikin vain sellaiseksi "kummituskuiskaajaksi".
Olin varmaan narttumaisella tuulella - ja olisin oikeasti halunnut niitä zombeja ja oikeita nekromantikkoja - sillä kaikenlaiset pienet asiat alkoivat ärsyttää.
Ensimmäiseksi tuhahdin sille ilkeälle velipuolelle. Se kuulosti jotenkin todella kuluneelta. Pääsin tästä kuitenkin yli, sillä kunnon fantasiaseikkailu tarvitsee häijyn pahiksen ja oikeastaan Jared oli kuin ihailemani Tulen ja jään laulu -sarjan Joffreyn hieman aloitekykyisempi isoveli.
Sarja on Chronicles of the Necromancer ja Martrisilla on luonnollisesti harvinainen kyky kommunikoida vainajien kanssa. Tuo "nekromantikko" sai minut odottamaan kunnon zombiarmeijoita ja muuta kivaa, joten olin ehkä vähän pettynyt, kun Martris osoittautuikin vain sellaiseksi "kummituskuiskaajaksi".
Olin varmaan narttumaisella tuulella - ja olisin oikeasti halunnut niitä zombeja ja oikeita nekromantikkoja - sillä kaikenlaiset pienet asiat alkoivat ärsyttää.
Ensimmäiseksi tuhahdin sille ilkeälle velipuolelle. Se kuulosti jotenkin todella kuluneelta. Pääsin tästä kuitenkin yli, sillä kunnon fantasiaseikkailu tarvitsee häijyn pahiksen ja oikeastaan Jared oli kuin ihailemani Tulen ja jään laulu -sarjan Joffreyn hieman aloitekykyisempi isoveli.
Sitten pyörittelin silmiäni salamurhaajalle, joka jättää tikarinsa uhrin rintaan. Kohtaus tuntui naurettavan teatraaliselta, kun en voi uskoa, että oikea soturi hylkäisi arvokkaan aseen sillä tavalla.
Sitten vastaan tulee rahavaikeuksissa oleva majatalonpitäjä, joka auttaa tuosta noin vain, silkkaa hyväntahtoisuuttaan, rikollisiksi luulemiaan muukalaisia! Siis mikä Disneyn satu tämä nyt olikaan? O.O
Ja kaikkein paras pahin oli varmaan se kovanahkainen salakuljettaja, joka rakastuu ensisilmäyksellä parantajaan ja alkaa saman tien käyttäytyä kuin hömppäromaanin sankari... *Syvä huokaus*
Paitsi että tämän kaiken jälkeen paljastuu vielä, että maaseudulla ja pikkukylien varjoissa hiippailee joukko Edward Culleneita. Nämä kalpeat komistukset juovat ilmeisesti vain rikollisten verta, mutta heillä on yksi häijy velipoika, joka meinaa pilata koko lajin maineen...
Ei "The Summoner" varsinaisesti mitenkään huono ollut. Juoni oli sellainen mukavan simppeli, toimintaa sisältävä fantasiaseikkailu. Jotain yllätystä olisin kaivannut matkan varrelle. Huomasin myös lukiessani, että hahmojen kohtalo ei jaksanut kiinnostaa. Martris ja varsinkin Kiara olivat ihan kivoja sankareita, mutta minulla ei ole - ainakaan tällä hetkellä - mitään tarvetta lukea sarjan seuraavia osia selvittääkseni, miten nämä toisiinsa ihastuneet nuoret kruunupäät onnistuvat pelastamaan valtakuntansa :P
Paitsi että tämän kaiken jälkeen paljastuu vielä, että maaseudulla ja pikkukylien varjoissa hiippailee joukko Edward Culleneita. Nämä kalpeat komistukset juovat ilmeisesti vain rikollisten verta, mutta heillä on yksi häijy velipoika, joka meinaa pilata koko lajin maineen...
Ei "The Summoner" varsinaisesti mitenkään huono ollut. Juoni oli sellainen mukavan simppeli, toimintaa sisältävä fantasiaseikkailu. Jotain yllätystä olisin kaivannut matkan varrelle. Huomasin myös lukiessani, että hahmojen kohtalo ei jaksanut kiinnostaa. Martris ja varsinkin Kiara olivat ihan kivoja sankareita, mutta minulla ei ole - ainakaan tällä hetkellä - mitään tarvetta lukea sarjan seuraavia osia selvittääkseni, miten nämä toisiinsa ihastuneet nuoret kruunupäät onnistuvat pelastamaan valtakuntansa :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti