Jatkoin Fiona McIntoshin parissa ja luin Valisar-trilogian toisen osan "Tyrant's Blood".
Esinäytöksessä selitetään, mitä prinsessalle ja Corbelille tapahtui. (Tiesin alusta asti, ettei Brennus tapattanut tytärtään!) Luulin ensin, että fantasiakirjan kansien sisään oli vahingossa eksynyt aivan väärän genren kirja, mutta sieltä ne oikeat sankarit vain löytyivät todella odottamattomasta maailmasta :D
Loetharin verisestä valloitusreissusta on kulunut kymmenen vuotta ja valtakunta on sopeutunut uuden keisarin hallintaan. Loetharin barbaarivalloittajan päivät ovat ohi ja hänestä on tullut koulutusta ja kauppaa kannattava sivistynyt johtaja. Loethar taitaa itse yllättyä eniten tajutessaan olevansa nyt syrjäyttämiensä Valisarien saappaissa puolustamassa valtaistuintaan.
Metsissä piileskellyt kuningas Leonel on kasvanut nuoreksi mieheksi, mutta hän ei ole ainoa, joka uhkaa Loetharin valtaa. Loetharin oma velipuoli on ehta verenhimoinen barbaari, jota rauha ja kukoistava valtakunta hyvinvoivine kansoineen ei kiinnosta. Lisäksi pelikentälle ilmestyy henkilö, jonka muutos edelliseen osaan verrattuna tyrmäsi ainakin tämän lukijan O.O
Olen tähän asti pitänyt McIntoshin kirjoja "ihan mukavina". Ne ovat olleet oikein viihdyttäviä, mutta en ole pitänyt niitä todella huikeina ja eeppisinä. "Tyrant's Blood" kuitenkin yllätti ja hätkäytti minua jatkuvasti uusilla odottamattomilla käänteillään ollen paras tähän mennessä McIntoshilta lukemistani kirjoista. Enää en edes vertaa hahmoja Disney-elokuvien sankareihin ;)
Loetharin salaisuus paljastui lopussa ja ajattelin heti, että joku tarkkaavaisempi olisi varmaan osannut arvata sen jo edellistä kirjaa lukiessaan. Kilt Farisin salaisuus puolestaan tarjosi sellaisen käänteen tilanteeseen, että allekirjoittanut henkäisi pelästyneenä!
Romansseista täytyy sanoa sen verran, että asiat eivät kehittyneet niin kuin ensimmäisen osan perusteella olin ajatellut ja varsinkin Kirin oli luttana ja toivoin hänen ihastukselleen menestystä <3
"Tyrant's Blood" oli yksinkertaisesti sanottuna kirja, jota ei olisi malttanut laskea käsistään. Viimeinen osa taitaa muodostua aikamoiseksi valtaistuinpeliksi enkä uskalla vielä esittää mitään julkisia arvauksia lopputuloksesta. Kai asiat jotenkin onnellisesti päättyvät... luulisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti