Tutun kirjailijan uusi sarja. Hyökkäsin siis viimein Michelle Paverin Pronssisoturien kimppuun. Pidin Paverin Muinainen pimeys -sarjasta kovasti, eikä "Delfiinin saari" tuottanut pettymystä. Kirja on ihana yhdistelmä pronssikauden Välimeren maisemia, vauhdikasta seikkailua ja vähän eläinsatuakin.
Seikkailu alkaa, kun oudot, tuhkalla ihonsa sotkeneet soturit hyökkäävät orvon, käytännössä asemattoman Hylas-pojan ja hänen siskonsa kimppuun. Samaan aikaan papittaren tytärtä Pirraa raahataan pakkoavioliittoon.
Pidän menneisiin aikakausiin sijoittuvista tarinoista, kunhan kirjoittaja on käyttänyt mielikuvitustaan henkilöiden ja tapahtumien keksimisessä. Lisäksi ihailen sitä hurjaa pohjatyötä, jonka Michelle Paver on tehnyt perehtyessään Kreikan maastoon ja delfiinien elintapoihin.
"Delfiinin saari" on kirja, jonka optimaalisissa olosuhteissa ahmii vuorokaudessa (tai joku ehkä nopeamminkin). Ja kuten kaikissa hyvissä kirjasarjoissa, tarina jäi pahasti kesken, ja nyt joudun odottamaan, että löydän kirjastosta seuraavan osan :P
Seikkailu alkaa, kun oudot, tuhkalla ihonsa sotkeneet soturit hyökkäävät orvon, käytännössä asemattoman Hylas-pojan ja hänen siskonsa kimppuun. Samaan aikaan papittaren tytärtä Pirraa raahataan pakkoavioliittoon.
Pidän menneisiin aikakausiin sijoittuvista tarinoista, kunhan kirjoittaja on käyttänyt mielikuvitustaan henkilöiden ja tapahtumien keksimisessä. Lisäksi ihailen sitä hurjaa pohjatyötä, jonka Michelle Paver on tehnyt perehtyessään Kreikan maastoon ja delfiinien elintapoihin.
"Delfiinin saari" on kirja, jonka optimaalisissa olosuhteissa ahmii vuorokaudessa (tai joku ehkä nopeamminkin). Ja kuten kaikissa hyvissä kirjasarjoissa, tarina jäi pahasti kesken, ja nyt joudun odottamaan, että löydän kirjastosta seuraavan osan :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti