Kristiina Vuori on paksuja kirjoja ahkerasti tuottava suomalaisen historian kuvailija. Uusin kirja "Neidonpaula" sijoittuu 1400-luvulle. Aikakausi on todellinen ja monet henkilöt ja paikat ovat oikeasti eläneet ja olleet olemassa. Itse tarina on kuitenkin kirjailijan mielikuvituksen tuotetta (kuten hyvässä kirjassa mielestäni pitääkin).
Päähenkilö Trudan (Gertrude) äiti Kyllikki kuuluu tunnettuun tietäjäsukuun. Kyllikin yliluonnolliset kyvyt pelottavat ja inhottavat hänen hurskasta miestään. Kun parille syntyy kaksostytöt Truda ja Brita, isä rajoittaa ankarasti äidin ja lasten yhdessäoloa, jotta "paholaiselta tulevat" voimat eivät pilaisi tyttöjä.
Truda omaksuu isänsä asenteen äidin verenperintöä kohtaan eikä suostu kuuntelemaankaan äidin yrittäessä kertoa tietojaan eteenpäin. Trudan ja isän tietämättä äiti ehtii kuitenkin opettaa asioita vastaanottavaisemmalle Britalle.
Isä on Kyllikin noitavoimien paljastumisesta asti aikonut liittyä luostariin suojellakseen omaa sieluaan. Lasten synnyttyä hän on suunnitellut kummallekin nunnan uraa, jotta paha veri ei enää leviäisi ja tytöt olisivat turvassa. Kyllikin kuollessa tytöt ovat kaksitoistavuotiaita. Kyllikki onnistuu kuolinvuoteellaan saamaan mieheltään lupauksen, että toinen kaksosista saisi mahdollisuuden perustaa perheen ja kokea äitiyden ilot.
Brita ryhtyy nunnaluostarin noviisiksi ja Trudalle isä järjestää sulhasen. Varsinaista naimaikää odotellessa Truda muuttaa isän kanssa samaan luostariin, johon Britan on tarkoitus liittyä. Rauhaisa luostarielämä järkkyy, kun paikalle saapuu komea maalarikisälli Lukas. Jotta tarinasta tulisi mahdollisimman herkullinen ja koukuttava, sekä Truda että Brita rakastuvat tähän nuorukaiseen.
Pidin Vuoren aiemmistakin kirjoista ja "Neidonpaula" oli mielestäni vähintään yhtä hyvä, mahdollisesti jopa parempi kuin edeltäjänsä. Kirjassa on sivuja niin kuin kunnioitettavassa opuksessa tulee ollakin, mutta mikään raskas urakka sen lukeminen ei ollut. Sivut kääntyivät ihan huomaamatta, kun halusi selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Pidin Vuoren aiemmistakin kirjoista ja "Neidonpaula" oli mielestäni vähintään yhtä hyvä, mahdollisesti jopa parempi kuin edeltäjänsä. Kirjassa on sivuja niin kuin kunnioitettavassa opuksessa tulee ollakin, mutta mikään raskas urakka sen lukeminen ei ollut. Sivut kääntyivät ihan huomaamatta, kun halusi selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti