"Lapsenpiika" on Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toinen osa. Päähenkilö on nuori Ida, joka pääsee piikana seuraamaan ihan oikeiden merkkihenkilöiden elämää 1800-luvun lopussa. Tässä sarjan toisessa osassa Ida on saanut lapsenpiian pestin Jean Sibeliuksen talouteen.
Epäröin sarjan ensimmäisen osan "Paimentytön" lukemista pitkään, koska sarjassa on niin paljon oikeasti eläneitä henkilöitä. Elän jotenkin sellaisessa kuvitelmassa, että kaikki oikeat henkilöt ja tapahtumat ovat äärettömän tylsiä. Uskon, että ainoastaan kuvitteellisille henkilöille kuvitteellisessa tilanteessa voi tapahtua jotain viihdyttävää. Jos en olisi lukenut (ja pitänyt) Mustosen aiempia kirjoja, en välttämättä olisi ikinä viitsinyt tutustua tähänkään sarjaan.
Tarvitseeko tässä muuta sanoa, kuin että "Lapsenpiika" on tarpeeksi kevyt ja viihdyttävä, jotta tällainen todellisuutta kammoava fantasiahirmukin jaksaa sen lukea?
Kaikissa lukemissani Enni Mustosen kirjoissa sankaritar on ollut reipas, nokkela, vaatimaton, mutta kuitenkin hiljaiseen suomalaiseen tapaan ylpeä ja itsevarma. Idakin saapuu ujona ja arkana uuteen huusholliin, mutta menneisyytensä arpia märehtimättä ryhtyy oitis töihin. Myöhemmin koppava keittäjä yrittää pompotella Idaa, mutta sisukas tyttö pistää vanhemman naisen ojennukseen. Olen itse malliesimerkki nykyajan veltosta uusavuttomasta, joten sisukas ja osaava Ida on minulle suurempi idoli kuin itse Buffy vampyyrintappaja :D
Kaikissa lukemissani Enni Mustosen kirjoissa sankaritar on ollut reipas, nokkela, vaatimaton, mutta kuitenkin hiljaiseen suomalaiseen tapaan ylpeä ja itsevarma. Idakin saapuu ujona ja arkana uuteen huusholliin, mutta menneisyytensä arpia märehtimättä ryhtyy oitis töihin. Myöhemmin koppava keittäjä yrittää pompotella Idaa, mutta sisukas tyttö pistää vanhemman naisen ojennukseen. Olen itse malliesimerkki nykyajan veltosta uusavuttomasta, joten sisukas ja osaava Ida on minulle suurempi idoli kuin itse Buffy vampyyrintappaja :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti