10.05.2012 ostin Ally Condien trilogian ensimmäisen osan "Tarkoitettu". (Tiedän tämän, koska löysin haalistuneen kuitin kirjan välistä.) Trilogia herätti uteliaisuuteni heti ilmestyessään ja muistan etsineeni sitä alun perin kirjastosta. Lopulta päädyin sitten ostamaan pokkarin, koska uteliaisuus oli pakko päästä tyydyttämään.
En tiedä, kuinka monta kertaa olen päättänyt, että NYT on se hetki, kun perehdyn "Tarkoitettuun". Joka kerta olen jänistänyt ja lukenut jotain muuta, minkä takia kirja on nököttänyt koskemattomana yli kolme vuotta. Tarkennan vielä, että kyse ei ole ollut siitä, etten olisi halunnut lukea "Tarkoitettua". Minulla on vain paha tapa säästää niitä hyviä kirjoja "sitä oikeaa hetkeä" varten. Lisäksi haluni lukea kaikki kirjastosta löytämäni kirjat pois alta viivyttää aina omien kirjojen lukemista. Omaksi ostetut kirjat kun eivät katoa minnekään sieltä hyllystä, mutta kirjaston kirjoilla on laina-aikansa (ja muut innokkaat lukijansa).
"Tarkoitettu" kertoo tulevaisuudesta, jossa Yhteiskunta säätelee kansalaisten elämää rankalla kädellä. Ensisilmäyksellä elämä vaikuttaa oikeastaan todella hyvältä. Kaikki ihmiset syntyvät ja elävät terveinä, koska lisääntymistä valvotaan, säännöllinen liikunta on pakollista ja ateriat ovat ravitsemis-asiantuntijoiden valmistamia. Työttömyyttä ei ole, koska Yhteiskunnan viranomaiset poimivat nuoret suoraan koulun penkiltä sopivaksi katsomiinsa tehtäviin.
Tarina alkaa, kun 17-vuotias Cassia saa tietää tulevan puolisonsa, joka kaikkien yllätykseksi on naapurin poika Xander. Cassian saamaan Xanderia ja pariutumista koskevaan tietosiruun on kuitenkin lisätty toisen Cassialle tutun pojan Kyn kasvot. Teinimäinen kolmiodraama oudoissa puitteissa tästä syntyi.
Kirjan alku vastasi (korkeita) odotuksiani. Tulevaisuuden maailma on kiehtova ja tavallaan tietysti myös vähän kammottava. Haukuin juuri Aprilynne Piken keijusarjan kolmiodraaman, mutta "Tarkoitetun" kolmiodraamasta sitten jostain syystä pidin. Kirjan edetessä aloin kuitenkin kaivata enemmän säpinää. Tuntui, että alun jälkeen tarina alkoi junnata paikoillaan. Lopussa tapahtumat alkoivat sitten jälleen edetä.
"Tarkoitettu" oli jotenkin rauhallisempi ja hitaampi kuin odotin. Mielessäni taisi kangastella Nälkäpeli. Räiskinnän ja huimien takaa-ajojen puuttuminen ei estänyt minua pitämästä kirjasta. Luin sen - kuten kaikki lukemani kirjat - ihan viihteen vuoksi, mutta matkan varrella "Tarkoitettu" sai minut myös ajattelemaan tätä oikeaa maailmaa kirjojen ja tarinoiden ulkopuolella. "Tarkoitetun" Yhteiskunnassa nykyajan ongelmat on ratkaistu. Onnelliselta ja turvalliselta vaikuttava elämä on kuitenkin saavutettu viemällä kansalaisilta vapaus.
En kauhistele sitä, että työpaikat määrätään nuorille; olen sitä mieltä, että tylsäkin työ on parempi kuin työttömyys. En kauhistele edes niitä järjestettyjä avioliittoja; eikös se ole vain vähän järeämpi versio sarjasta "Ensitreffit alttarilla"? Se, mikä iski syvälle, oli se kansalaisten noudattama tiukka ruokavalio. Ihmisellä täytyy olla oikeus lysähtää töiden jälkeen sohvalle ja syödä kakkua. Ja lukea juuri sitä kirjaa, mitä mieli tekee!
"Tarkoitettu" kertoo tulevaisuudesta, jossa Yhteiskunta säätelee kansalaisten elämää rankalla kädellä. Ensisilmäyksellä elämä vaikuttaa oikeastaan todella hyvältä. Kaikki ihmiset syntyvät ja elävät terveinä, koska lisääntymistä valvotaan, säännöllinen liikunta on pakollista ja ateriat ovat ravitsemis-asiantuntijoiden valmistamia. Työttömyyttä ei ole, koska Yhteiskunnan viranomaiset poimivat nuoret suoraan koulun penkiltä sopivaksi katsomiinsa tehtäviin.
Tarina alkaa, kun 17-vuotias Cassia saa tietää tulevan puolisonsa, joka kaikkien yllätykseksi on naapurin poika Xander. Cassian saamaan Xanderia ja pariutumista koskevaan tietosiruun on kuitenkin lisätty toisen Cassialle tutun pojan Kyn kasvot. Teinimäinen kolmiodraama oudoissa puitteissa tästä syntyi.
Kirjan alku vastasi (korkeita) odotuksiani. Tulevaisuuden maailma on kiehtova ja tavallaan tietysti myös vähän kammottava. Haukuin juuri Aprilynne Piken keijusarjan kolmiodraaman, mutta "Tarkoitetun" kolmiodraamasta sitten jostain syystä pidin. Kirjan edetessä aloin kuitenkin kaivata enemmän säpinää. Tuntui, että alun jälkeen tarina alkoi junnata paikoillaan. Lopussa tapahtumat alkoivat sitten jälleen edetä.
"Tarkoitettu" oli jotenkin rauhallisempi ja hitaampi kuin odotin. Mielessäni taisi kangastella Nälkäpeli. Räiskinnän ja huimien takaa-ajojen puuttuminen ei estänyt minua pitämästä kirjasta. Luin sen - kuten kaikki lukemani kirjat - ihan viihteen vuoksi, mutta matkan varrella "Tarkoitettu" sai minut myös ajattelemaan tätä oikeaa maailmaa kirjojen ja tarinoiden ulkopuolella. "Tarkoitetun" Yhteiskunnassa nykyajan ongelmat on ratkaistu. Onnelliselta ja turvalliselta vaikuttava elämä on kuitenkin saavutettu viemällä kansalaisilta vapaus.
En kauhistele sitä, että työpaikat määrätään nuorille; olen sitä mieltä, että tylsäkin työ on parempi kuin työttömyys. En kauhistele edes niitä järjestettyjä avioliittoja; eikös se ole vain vähän järeämpi versio sarjasta "Ensitreffit alttarilla"? Se, mikä iski syvälle, oli se kansalaisten noudattama tiukka ruokavalio. Ihmisellä täytyy olla oikeus lysähtää töiden jälkeen sohvalle ja syödä kakkua. Ja lukea juuri sitä kirjaa, mitä mieli tekee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti