sunnuntai 25. lokakuuta 2015

The Iron Trial

Cassandra Clare, yksi lempiteinifantasiakirjailijani, on yhdistänyt voimansa Holly Blackin (joka kirjoittaa käsittääkseni myös teinifantasiaa) kanssa ja rakentanut Tylypahkan uudestaan. Näin ajattelin heti, kun törmäsin Magisterium -sarjan ensimmäiseen osaan "The Iron Trial".

Sarjan päähenkilö on 12-vuotias Callum Hunt. Callumin ollessa vauva Voldemort Kuoleman Vihollinen tappoi Callumin äidin (ja useita muita). Callum ei saanut rytäkässä arpea otsaansa, vaan hänen jalkansa murtui pahasti, minkä vuoksi hän ontuu edelleen. Callumin velhoisä on opettanut poikansa pelkäämään taikuutta ja syyttämään taikuutta äidin kuolemasta, joten kun Callum kutsutaan Tylypahkan Magisteriumin pääsykokeeseen, hänen tavoitteenaan on luonnollisesti reputtaa kunnolla.

Harry Potterin tavoin Callumin sosiaalinen elämä ennen velhokoulua on ollut aika surkeaa. Callumin ongelmana eivät ole olleet rähjäiset vaatteet ja ilkeä serkku, vaan huono jalka. Poika, joka ei pysty pelaamaan ja juoksemaan muiden kanssa, on ollut helppo kohde kiusaajille. Tai ainakin kiusaajat ovat kuvitelleet näin. Raaka kouluelämä on tehnyt Callumista yksinäisen mutta ärhäkän otuksen, jonka harrastuksiin kuuluu tappelemisen lisäksi pienten eläinten vapauttaminen.

Magisteriumin opetussuunnitelma eroaa Tylypahkan versiosta enkä usko, että sivuhenkilöitäkään on tästä kuuluisasta opinahjosta rekrytöity. Kaaoksen riivaamat eläimet, joita vastaan Magisteriumin oppilaat taistelevat, tuovat mieleeni Jennifer Estepin Mythos Academyn. Tällaista kevyttä nuorten fantasiaa on kirjoitettu niin paljon, että ideoita tulee varmaan väkisinkin kierrätettyä.

"The Iron Trialissa" oli paljon kohtia, joissa Harry Potter tuli mieleeni, mutta en antanut sen häiritä. Huolimatta niistä muutamasta "hei, eikös tämä kuulosta tutulta" -kohdasta kirjaan mahtui useita virkistäviä yllätyksiä, kuten hyvään fantasiaseikkailuun kuuluukin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti