Ajattelin joskus, että kunnon fantasiakirjan tunnistaa siitä, että sen lukeminen on pitkä ja vaativa urakka. Aloin fiksusti heti yövuoron jälkeen, pienten päiväunien voimalla, lukemaan Erin M. Evansin "Vastustajaa". Piti keskittyä ja lukea ehkä normaalia hitaammin, ettei varmasti mene ohi, että kuka, missä, milloin ja miksi. :D
"Vastustaja" on samaa Forgotten Realms -sarjaa kuin jokin aika sitten lukemani R. A. Salvatoren "Aavekuningas". Kirjan maailma Faerun on siis minulle ennestään tuttu, mutta kertoja on täysin vieras.
Kunnon fantasiakirjan tavoin "Vastustaja" vilisee erirotuisia sankareita, konnia ja tapahtumien keskelle tahattomasti eksyneitä sivullisia. Päähenkilöksi erottaisin Fariden, nuoren naisen, joka on puoliksi paholainen ja puoliksi ihminen. Suojellakseen itseään ja kaksoissisartaan Havilaria hän tekee sopimuksen paholaisen kanssa. Köpelöstihän siinä meinaa käydä, joten lukijalla riittää jännitettävää.
Kirjasta tavallaan puuttui se yksinkertainen "pahan jumalan seuraajat yrittävät valloittaa/tuhota maailman ja hyvän jumalan seuraajat estävät aikeet" -juoni. Tarinassa oli useampia paholaisia (ja pahoja ihmisiä), jotka kaikki ajoivat omia etujaan ja taistelivat niitä vastaan, joiden tavoitteet olivat ristiriidassa omien päämäärien kanssa. Paholaiset ja ihmiset tekivät tarinan edetessä sopimuksia, joiden sanamuoto oli tarkka kuin lakitekstissä.
Joudun tunnustamaan, että jopa pitkien yöunien jälkeen allekirjoittaneelta kesti jonkin aikaa ymmärtää, että mitä ne paholaiset oikein halusivat. Käsittääkseni heillä oli tehtävä, jonka piti epäonnistua - en uskalla sanoa, miksi. Syy epäonnistumisesta piti kuitenkin vierittää toisen niskoille, tai oma pää olisi pölkyllä.
En hauku kirjaa liian sekavaksi; se on loppujen lopuksi aika selkeä fantasiatarina, jossa pahikset tappavat surutta tielleen osuvia olentoja ja sankarit haluavat pelastaa ennen kaikkea läheisensä, mutta samalla myös kaikki viattomat sivulliset.
Pidin "Vastustajan" henkilövalikoimasta ja... Seuraavaksi pitää selvittää, onko kirjalle jatkoa!
Kirjasta tavallaan puuttui se yksinkertainen "pahan jumalan seuraajat yrittävät valloittaa/tuhota maailman ja hyvän jumalan seuraajat estävät aikeet" -juoni. Tarinassa oli useampia paholaisia (ja pahoja ihmisiä), jotka kaikki ajoivat omia etujaan ja taistelivat niitä vastaan, joiden tavoitteet olivat ristiriidassa omien päämäärien kanssa. Paholaiset ja ihmiset tekivät tarinan edetessä sopimuksia, joiden sanamuoto oli tarkka kuin lakitekstissä.
Joudun tunnustamaan, että jopa pitkien yöunien jälkeen allekirjoittaneelta kesti jonkin aikaa ymmärtää, että mitä ne paholaiset oikein halusivat. Käsittääkseni heillä oli tehtävä, jonka piti epäonnistua - en uskalla sanoa, miksi. Syy epäonnistumisesta piti kuitenkin vierittää toisen niskoille, tai oma pää olisi pölkyllä.
En hauku kirjaa liian sekavaksi; se on loppujen lopuksi aika selkeä fantasiatarina, jossa pahikset tappavat surutta tielleen osuvia olentoja ja sankarit haluavat pelastaa ennen kaikkea läheisensä, mutta samalla myös kaikki viattomat sivulliset.
Pidin "Vastustajan" henkilövalikoimasta ja... Seuraavaksi pitää selvittää, onko kirjalle jatkoa!
Tämän tuhdin fantasiakirjan sivulukemisena meni Pia Hagmarin parin tunnin "Klara valmiina lähtöön". Klara-sarja on - kuvastakin voi päätellä - lasten hevoskirjasarja. Vaikka en enää kohderyhmään kuulukaan, Klara on niitä sarjoja, joiden uudet osat on vain pakko lukea. Ainakin ne toimivat kevyenä hengähdystaukona kaiken fantasian keskellä ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti