tiistai 9. helmikuuta 2016

Bloody Bones

"You have a high opinion of yourself, Anita. Confident. I like that. Always so much more entertaining to break someone strong. The weaklings fold and cry and snivel, but the brave ones, they almost demand that you hurt them." He stalked towards me, reaching out one white spider-hand. "Do you want me to hurt you?"

Muutaman päivän maltoin olla erossa Anita Blakesta, kunnes kävin käsiksi tähän Laurell K. Hamiltonin sarjan viidenteen osaan "Bloody Bones".

Tällä kertaa Anita jättää sekä vampyyri- että ihmissusi-ihailijansa kotiin odottamaan ja lähtee itse työtehtävissä kaupungin ulkopuolelle. Rikas firma tarjoaa huimaa summaa pienen hautausmaan kaikkien, toista sataa vuotta vanhojen vainajien nostamisesta ja haastattelemisesta. Anita alkaa nopeasti epäillä, että työnantajan motiivit ja tavoitteet ovat väitettyä monimutkaisemmat.

Samalla reissulla Anita pääsee sekaantumaan paikallisen seriffin murhatutkimuksiin ja kohtaa aivan uudenlaisia yliluonnollisia olentoja/hirviöitä. Myös vampyyreista löytyy uusia piirteitä ja ihmisväestöltä pimitettäviä suuria salaisuuksia.

Jää nähtäväksi, millaiseen tahtiin jaksan tätä sarjaa lukea, mutta ainakin vielä Anita Blake on mielestäni hauskaa ja jännittävää, eli todella viihdyttävää luettavaa. Tässä viidennessä osassa pidin erityisesti siitä, että Anitan oppipoika Larry oli jälleen mukana menossa. Nuori ihmissusi Jasonkin pääsi vauhtiin mukaan; Jason on mielestäni ollut jotenkin "lutunen" hahmo ensiesiintymisestään lähtien. (Anteeksi tällaisten hienojen sivistyssanojen viljely...)

En vastusta Anitan ihmissusisulhasta Richardia, mutta olin ihan tyytyväinen, kun kaksikon romanssin sijaan päästiin keskittymään hirviöiden jahtaamiseen. Jean-Claude puolestaan pääsi tässäkin tarinassa kiusaamaan Anitaa, mutta suunnattomaksi ilokseni Anita osaa edelleen pitää puolensa. (Olen niin tympääntynyt sankarittariin, jotka lankeavat ensimmäiseen komeaan vampyyriin/ ihmissuteen/ keijuun/ enkeliin ja muuttuvat yhdellä vilkaisulla väriseviksi ja punasteleviksi teinitytöiksi.)

Teki mieli tarttua heti seuraavaan osaan; sarja on alkanut jo 90-luvun alussa ja kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä kunnioitettava määrä, joten tuntuu kuin olisin monta kilometriä kärkijoukon perässä kipittävä maratoonari. Lukeminen on ankaraa kilpajuoksua! :D

Ja erityisesti haluan tietää, hankkiiko Anita jossain vaiheessa kännykän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti