Evermore

Alyson Noëlin "Fated" ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Mielestäni kirjailijaa ei kuitenkaan saa tuomita yhden teoksen perusteella, joten lähestyin nyt "Evermorea" kuin pikkulapsi lautasellista parsakaalia.

Teinityttö Ever on menettänyt vanhempansa ja pikkusiskonsa Rileyn auto-onnettomuudessa. Everille jäi tapahtumasta muutama arpi sekä kyky nähdä ihmisten aurat, kuulla heidän ajatuksiaan ja saada liikaakin tietoa ihmisten henkilökohtaisista ongelmista pelkän kosketuksen välityksellä.

Ennen onnettomuutta Ever eli oikein kliseistä nätin ja suositun amerikkalaisen teinin elämää; hän kuului huutosakkiin ja hänellä oli komea ja suosittu poikaystävä. Nyt hän piiloutuu huppareiden sisään ja seurustelee koulun "hylkiöiden" kanssa.

Seikkailu alkaa, kun kouluun saapuu törkeän komea Damen, jonka ääni ja kosketus saavat Everin päässä hälisevät äänet hiljenemään. Ever luonnollisesti ihastuu korviaan myöten, mutta Damenilla tuntuu olevan paljon salaisuuksia.

Ihan ensimmäinen asia, joka ärsytti, oli Everin täydellisen pöllähtänyt reaktio Dameniin. On tietysti luonnollista häkeltyä törmätessään komeaan poikaan teini-ikäisenä - ja vielä vähän vanhempanakin - mutta sellainen totaalinen hyytyminen oli pelkästään noloa. Ja sitten Ever oli naurettavan mustasukkainen aina, kun Damen huomioi muita tyttöjä. Oli myös turhauttavaa seurata, miten Damen pyöritti Everiä; välillä hän houkuttelee Everin lintsaamaan koulusta ja vie romanttisille treffeille ja tekee heti perään katoamistempun.

Ehdin jo hetken pelätä, että koko kirja olisi pelkkää teinitytön ja salaperäisen, yliluonnollisen pojan välistä säätämistä, mutta sitten tarinaan tuli uusia käänteitä ja kiinnostukseni heräsi.

Parasta "Evermoressa" oli mielestäni Everin pikkusiskon Rileyn kummittelu. Everiä Rileyn jutut ehkä rasittivat välillä, mutta minulla oli hauskaa. Pidin Everin ystävästä Havenistakin. Havenin vanhemmat ovat harvinaisen välinpitämättömiä lapsiaan kohtaan, minkä vuoksi Haven pukeutuu gootiksi ja osallistuu kaikkiin mahdollisiin anonyymeihin tukiryhmiin ihan vain saadakseen huomiota. Hienoa, että sivuhenkilönkin persoonaan on keksitty yksityiskohtia.

"Evermoressa" oli jopa muutamia oikeasti hauskoja hetkiä; esimerkkinä vaikka suuri ja mahtava lakimies, joka asuu äitinsä luona.

En ole mitenkään haltioissani tästä kirjasta, mutta loppujen lopuksi "Evermore" oli paljon parempi ja viihdyttävämpi kuin mitä olin "Fatedin" perusteella pelännyt odottanut. "Fatedin" aiheuttamat ennakkoluulot vaikuttivat ajatuksiini ja kokemukseeni tätä kirjaa lukiessa, joten saatoin saada - ja antaa - liiankin negatiivisen kuvan "Evermoren" alkupuoliskosta ^^