Taavi Vartian "Varastettu vaimo" tarttui kirjastossa käteeni ihan sattumalta. Takakannessa lupailtiin keskiaikaan sijoittuvaa viikinkitarinaa, joten pakkohan tämä oli lukea. Viikinkejä tulee harvoin vastaan, kun lukee näin innokkaasti urbaania fantasiaa...
Cristinan isä on varakas sardinialainen villakauppias ja ilmeisesti myös osa-aikainen merirosvo. Kesken hääjuhlien Dors viikinkijoukkoineen hyökkää kylään ja sieppaa Cristinan. Vasta myöhemmin Cristinalle selviää, että hänen sieppauksensa ja koko kylää kohdannut tuho oli viikinkipäällikkö Halvardin määräämä kosto. Vuosia aiemmin Cristinan isä oli merirosvopuuhissaan aiheuttanut Halvardin morsiamen ja tyttären kuoleman.
Viikinkikylän vangiksi joutunut Cristina on aluksi oman vihansa ja kostonhimonsa sokaisema. Hän joutuu myös heti sadistisen Svejkin kiinnostuksen kohteeksi. Cristinan onneksi vanha lapsenpäästäjä Birna ottaa hänet siipiensä suojaan. Ajan kuluessa Cristina yrittää sopeutua viikinkien elämään. Hän löytää kyläläisten joukosta ystävällisiä ja kunniallisia ihmisiä. Tahtomattaan hän alkaa myös huomata, että ympärillä on oikein komeita viikinkimiehiä.
Viihdyin "Varastetun vaimon" kanssa mukavasti. Kyseessä ei ollut hirveä sotaseikkailu, vaan pääpaino oli viikinkikylän elämässä ja henkilöiden välisissä suhteissa ja tunteissa. Juonenkäänteitä oli sen verran, etten pitkästynyt, mutta teksti vaikutti pariin otteeseen vähän hiomattomalta; esimerkiksi Dorsin ja hänen vaimonsa Ingan lapsuusmuistoa toistettiin tarpeettomasti.
Useampaankin otteeseen minua häiritsi henkilöiden epäuskottavan ymmärtäväinen käyttäytyminen; kun hurjan viikinkisoturi Dorsin rakas ystävä kuolee harhalaukauksen osumaan, Dors ei janoa kostoa nuolen ampujalle, vaan ymmärtää välittömästi, että kyseessä oli onneton vahinko. Cristinan äiti puolestaan ei tunne katkeruutta, vaan ainoastaan myötätuntoa, kun Cristinan isä raahaa kotiin kauniin orjanaisen rakastajattarekseen. Pidän fantasiasta ja fiktiosta, mutta kuvitteellistenkin hahmojen tunteiden ja reaktioiden täytyy olla uskottavia :D
Viikinkikylän vangiksi joutunut Cristina on aluksi oman vihansa ja kostonhimonsa sokaisema. Hän joutuu myös heti sadistisen Svejkin kiinnostuksen kohteeksi. Cristinan onneksi vanha lapsenpäästäjä Birna ottaa hänet siipiensä suojaan. Ajan kuluessa Cristina yrittää sopeutua viikinkien elämään. Hän löytää kyläläisten joukosta ystävällisiä ja kunniallisia ihmisiä. Tahtomattaan hän alkaa myös huomata, että ympärillä on oikein komeita viikinkimiehiä.
Viihdyin "Varastetun vaimon" kanssa mukavasti. Kyseessä ei ollut hirveä sotaseikkailu, vaan pääpaino oli viikinkikylän elämässä ja henkilöiden välisissä suhteissa ja tunteissa. Juonenkäänteitä oli sen verran, etten pitkästynyt, mutta teksti vaikutti pariin otteeseen vähän hiomattomalta; esimerkiksi Dorsin ja hänen vaimonsa Ingan lapsuusmuistoa toistettiin tarpeettomasti.
Useampaankin otteeseen minua häiritsi henkilöiden epäuskottavan ymmärtäväinen käyttäytyminen; kun hurjan viikinkisoturi Dorsin rakas ystävä kuolee harhalaukauksen osumaan, Dors ei janoa kostoa nuolen ampujalle, vaan ymmärtää välittömästi, että kyseessä oli onneton vahinko. Cristinan äiti puolestaan ei tunne katkeruutta, vaan ainoastaan myötätuntoa, kun Cristinan isä raahaa kotiin kauniin orjanaisen rakastajattarekseen. Pidän fantasiasta ja fiktiosta, mutta kuvitteellistenkin hahmojen tunteiden ja reaktioiden täytyy olla uskottavia :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti