"Cerulean Sins" on yhdestoista osa Laurell K. Hamiltonin Anita Blake -sarjassa.
Animaattorina työskentelevän Anitan asiakkaaksi saapuu palkkamurhaaja, joka haluaa puhuttaa satoja vuosia sitten kuollutta esi-isäänsä suvun vaiheisiin liittyen.
Poliisien riesana puolestaan on villiintynyt muodonmuuttaja, joka muuttaa ihmisiä jauhelihaksi.
Poliisien riesana puolestaan on villiintynyt muodonmuuttaja, joka muuttaa ihmisiä jauhelihaksi.
Jean-Clauden entinen mestari, Belle Morte, lähettää kätyrinsä pelottelemaan Jean-Clauden väkeä. Anita haluaisi ampua tunkeilijat ilman esipuheita, mutta se saattaisi kostautua myöhemmin. Pahinta on kuitenkin se, että Belle Morte pystyy kaukaa Euroopasta käsin tunkeutumaan Anitan päähän! Jos Anita häviää tämän tahtojen taistelun, sekä Anita että hänen rakkaat leopardinsa muuttuvat kauhistuttavan vampyyrinartun orjiksi!
Ja sitten oli seksiä... jatkuvasti... säännöllisin väliajoin... ja välillä kerta kiellon päälle...
Ja sitten oli seksiä... jatkuvasti... säännöllisin väliajoin... ja välillä kerta kiellon päälle...
Tullessaan Jean-Clauden ihmispalvelijaksi Anita sai kaupanpäällisiksi Jean-Clauden seksinnälän. Nyt Anita, joka sarjan alussa ei hyväksynyt esiaviollista seksiä, joutuu puuhastelemaan kahdesti vuorokaudessa pysyäkseen järjissään. Ja "ravinnonlähteinä" hänen täytyy käyttää useampaa miestä, koska yhdelle - tai kolmelle! - Anitan tyydyttäminen olisi liian raskasta,
Meinasin suoraan sanottuna pitkästyä joissain seksiin liittyvissä kohdissa, kun varsinaisen touhuamisen lisäksi siitä piti vielä jauhaa pitkään sekä ennen että jälkeen! Toki välillä tuli ihan herkullisiakin kohtauksia ja sarjalle ominainen ihana toiminta tappeluiden ja poliisihommien merkeissä pelasti minut aina kun meinasin nuupahtaa totaalisesti. Viimeisissä luvuissa meno oli sellaista, että unohdin kaikki tylsät kohdat ja pompin sohvalla innoissani, kun Anita otti käteensä oikean, luodeilla ladatun aseen pitkätukkaisen miesstripparin sukukalleuksien sijaan.
Meinasin suoraan sanottuna pitkästyä joissain seksiin liittyvissä kohdissa, kun varsinaisen touhuamisen lisäksi siitä piti vielä jauhaa pitkään sekä ennen että jälkeen! Toki välillä tuli ihan herkullisiakin kohtauksia ja sarjalle ominainen ihana toiminta tappeluiden ja poliisihommien merkeissä pelasti minut aina kun meinasin nuupahtaa totaalisesti. Viimeisissä luvuissa meno oli sellaista, että unohdin kaikki tylsät kohdat ja pompin sohvalla innoissani, kun Anita otti käteensä oikean, luodeilla ladatun aseen pitkätukkaisen miesstripparin sukukalleuksien sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti