Majakkamestarin tytär

Rakennusmiehet törmäävät vuosikymmeniä vanhaan ruumiiseen kunnostaessaan entisen majakkasaaren rakennuksia. Tapausta alkaa tutkia nuori rikostutkija Karin Adler. Johtolankoina hänellä on vain lista vuosikymmeniä sitten kadonneista henkilöistä ja vanha vihkisormus. Jotta työ hankaloituisi mahdollisimman paljon, Karinin pariksi määrätään Folke. Eläkeikää lähestyvä Folke tuntuu olevan kiinnostuneempi korjaamaan haastateltavien kielioppia kuin ratkaisemaan rikoksia.

"Majakkamestarin tytär" aloittaa Ann Rosmanin Karin Adlerista kertovan dekkarisarjan. Olen nyt lukenut useamman fantasiakirjan putkeen, joten iskin heti kiinni, kun näin tämän kirjaston hyllyssä. Liepeessä mainostettiin, että Rosmania on verrattu Läckbergiin, mutta että Rosman olisi vielä parempi. Olen Läckberg-fani, joten tällainen väite sekä nosti karvani ärhäkästi pystyyn että pakotti minut selvittämään väitteen todenperäisyyttä.

Rosman on onnistunut punomaan todella kiehtovan tarinan uskottavan tavallisen kuuloisista ihmisistä ja näiden arjen ongelmista; Sara on kahden pienen lapsen äiti, joka kärsii työuupumuksesta. Ulkopuolisten ihmisten reaktio Saran toimintakykyä heikentävään loppuunpalamiseen on: "Yritäpä nyt piristyä!" Äidillä ei kuulemma ole aikaa olla uupunut. Saralla on onneksi tukenaan mukava mies, mutta miehen vanhemmat ja erityisesti sisko ovat aika kieroja oman edun tavoittelijoita.

Karinin oma sulhanen osoittautuu myös jonkinlaiseksi mäntiksi, joten murhatutkimusten lomassa Karin joutuu selvittelemään parisuhdeongelmiaankin.

Kaiken kaikkiaan minulla taitaa olla pelkkää hyvää sanottavaa "Majakkamestarin tyttärestä". En ota kantaa siihen, onko Rosman parempi kuin Läckberg vai päinvastoin, mutta suosittelen Rosmanin kirjoja kaikille, jotka ovat pitäneet Läckbergistä ^^

"Tämä on vanha kunnon mysteeri. Ei mikään tohjoksi ammuttu narkkari vaan tyylikäs arvoitus", Margareta sanoi ennen kuin lopetti puhelun.

Sarjan seuraavan osan sieppaan mukaani heti, kun löydän sen kirjaston hyllystä!