Vaskinainen

Päätin lukea vaihtelun vuoksi suomalaista fantasiaa. Anne Leinosen "Vaskinainen" on yliluonnollinen tarina, joka hyödyntää suomalaista tarustoa entisajan maisemissa.

Tuonelan sisarten ei kuulu ajatella tai varsinkaan rakastua. Heidän ainoa tehtävänsä on huoltaa ja uusia konetta, jonka kautta sielut kiertävät. Yksi sisarista on ehkä liian älykäs yksitoikkoiseen työhön ja alkaa kaivata elämäänsä jotain muuta. Hänen viaton ihastumisensa päättyy onnettomasti ja pysäyttää koneen, minkä vuoksi hänen täytyy paeta elävien maailmaan.

Niilas putosi kymmenvuotiaana jäihin ja meni hetkeksi elottomaksi. Muut pelkäävät Niilasta, koska hän on käynyt Tuonelassa. Kun oudot kuolemantapaukset alkavat vainota Niilaksen kotikylää, Niilas lähetetään kaupunkiin anomaan apua.

Matkallaan Niilas tapaa Ulpukan, salaperäisiä kykyjä omaavan naisen. Yhdessä kaksikko lähtee etsimään Tuonelaan vievää jokea ja ratkaisua paikoilleen jämähtäneisiin vainajiin.

Pidin "Vaskinaisesta". "Vaskinainen" on kertomus tavallisista, uskottavista ihmistunteista, johon Leinonen on hienosti yhdistänyt yliluonnollisia aineksia suomalaisista kansantarinoista. Kalevalan juttuja on hyödynnetty viime vuosina muissakin fantasiasarjoissa, mutta en ole itse lukenut niitä kovin paljon, joten "Vaskinaisen" maailma tuntui virkistävän erilaiselta. Ihastuin erityisesti siihen, miten realistisesti kirjassa kuvattiin rakkautta. (Olen tainnut lukea liikaa siirappisia tarinoita vuosien varrella...) Tarina myös kulki jouhevasti - kirjassa onkin vain runsaat 200 sivua - joten lukeminen sujui kepeästi.