Olen joskus hetken mielijohteesta haalinut Lauren DeStefanon nuorille suunnatun dystopiatrilogian Chemical Garden hyllyni somisteeksi. Nyt yritän kovasti kahlata näitä lukemattomia kirjoja läpi ja tartuin viimein tämän trilogian ensimmäiseen kirjaan "Wither".
Kolmas maailmansota on autioittanut suurimman osan maata. Geenimuuntelulla on onnistuttu voittamaan syöpä ja luomaan uskomattoman terve ihmissukupolvi. Ikävä kyllä tämän ensimmäisen sukupolven jälkeläisistä ei tule samanlaisia hyväkuntoisia vanhuksia kuin vanhemmistaan. Outo virus tappaa tytöt pian kahdennenkymmenennen syntymäpäivän jälkeen ja pojillakin on vain viisi vuotta enemmän elinaikaa. Väestöstä valtaosa on näin ollen nälkäisiä ja epätoivoisia orpoja. Nuoria tyttöjä siepataan kaduilta ja myydään rikkaiden miesten vaimoiksi - moniavioisiin liittoihin, sillä jotkut haluavat vaimon jokaiselle viikonpäivälle.
Kolmas maailmansota on autioittanut suurimman osan maata. Geenimuuntelulla on onnistuttu voittamaan syöpä ja luomaan uskomattoman terve ihmissukupolvi. Ikävä kyllä tämän ensimmäisen sukupolven jälkeläisistä ei tule samanlaisia hyväkuntoisia vanhuksia kuin vanhemmistaan. Outo virus tappaa tytöt pian kahdennenkymmenennen syntymäpäivän jälkeen ja pojillakin on vain viisi vuotta enemmän elinaikaa. Väestöstä valtaosa on näin ollen nälkäisiä ja epätoivoisia orpoja. Nuoria tyttöjä siepataan kaduilta ja myydään rikkaiden miesten vaimoiksi - moniavioisiin liittoihin, sillä jotkut haluavat vaimon jokaiselle viikonpäivälle.
16-vuotias Rhine joutuu kahden muun tytön kanssa Lindenin vaimoksi. Rhine ei halua viettää jäljellä olevia vuosiaan lukittuna komeaan kartanoon Lindenin ja tämän pelottavan isän kanssa, vaan alkaa oitis suunnitella pakoa. Pakomahdollisuutta odotellessaan Rhine ehtii ystävystyä sekä sisarvaimojensa että yhden palveluspojan kanssa. Hän oppii myös lisää Lindenin isän julmuudesta...
Tästä kirjasta jäi vähän ristiriitainen tunne. Teksti oli nuortenkirjaan sopivan kevyttä ja nopeaa luettavaa, mutta aiheet olivat välillä todella synkkiä ja ahdistavia. Ajatus siitä, että tietää kuoleman lähestyvän vääjäämättömästi eikä ikinä näkisi omien lastensa kasvavan on aika karmiva. Sanoisin, että "Witherin" maailma oli yhtä karu kuin "Nälkäpelissä". Toimintaa ja tappelua tässä vain oli vähemmän, mikä aina laskee kirjan pisteitä allekirjoittaneen silmissä.
Rhinen ja palveluspoika Gabrielin ihastuminen oli kuin suoraan mistä tahansa teinikirjasta. Rhine oppii tarinan edetessä pitämään myös sisarvaimoistaan ja komeasta Lindenistä, joten tavanomainen kolmiodraama tarjoiltiin vähän normaalia kulmikkaampana. Tämän rakkauskuvion setvimistä seurasin ihan kiinnostuneena.
Sen viruksen arvoituksen ratkeamista odotan jännittyneenä. (Koska täytyyhän ihmiskunnan ja erityisesti tarinan sankarittaren pelastua ja elää elämänsä onnellisina loppuun asti?)
Tästä kirjasta jäi vähän ristiriitainen tunne. Teksti oli nuortenkirjaan sopivan kevyttä ja nopeaa luettavaa, mutta aiheet olivat välillä todella synkkiä ja ahdistavia. Ajatus siitä, että tietää kuoleman lähestyvän vääjäämättömästi eikä ikinä näkisi omien lastensa kasvavan on aika karmiva. Sanoisin, että "Witherin" maailma oli yhtä karu kuin "Nälkäpelissä". Toimintaa ja tappelua tässä vain oli vähemmän, mikä aina laskee kirjan pisteitä allekirjoittaneen silmissä.
Rhinen ja palveluspoika Gabrielin ihastuminen oli kuin suoraan mistä tahansa teinikirjasta. Rhine oppii tarinan edetessä pitämään myös sisarvaimoistaan ja komeasta Lindenistä, joten tavanomainen kolmiodraama tarjoiltiin vähän normaalia kulmikkaampana. Tämän rakkauskuvion setvimistä seurasin ihan kiinnostuneena.
Sen viruksen arvoituksen ratkeamista odotan jännittyneenä. (Koska täytyyhän ihmiskunnan ja erityisesti tarinan sankarittaren pelastua ja elää elämänsä onnellisina loppuun asti?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti