Iso kasa uusia jännittävän kuuloisia kirjoja odottaa lukemista, mutta minulla meni sitten pupu pöksyyn ja tartuin seuraavaan R. A. Salvatoren Drizztistä kertovaan kirjaan "Rise of the King".
Menzoberranzanin hallitsevan huoneen matriarkka Quenthel on tuonut tuhotun Do'Urdenin huoneen takaisin kahdeksan hallitsevan huoneen piiriin. Kaiken huipuksi tämän aikoinaan häpeällisesti epäonnistuneen huoneen matriarkaksi häikäilemätön Quenthel istuttaa Dahlian, yläpuolisen maailman haltian ja Drizztin entisen tyttöystävän! O.O
Menzoberranzanin hallitsevan huoneen matriarkka Quenthel on tuonut tuhotun Do'Urdenin huoneen takaisin kahdeksan hallitsevan huoneen piiriin. Kaiken huipuksi tämän aikoinaan häpeällisesti epäonnistuneen huoneen matriarkaksi häikäilemätön Quenthel istuttaa Dahlian, yläpuolisen maailman haltian ja Drizztin entisen tyttöystävän! O.O
Maan pinnalla Quenthelin alamaiset ovat onnistuneet luomaan valtavan pimeyden verhon auringon eteen. Hämärän turvin drowhaltiat lähtevät lietsomaan sotaa örkkien ja muiden kansojen välille. Nykyinen örkkikuningas kunnioittaa esi-isänsä tekemää rauhansopimusta, mutta mustien haltioiden keinoilla vanhan kuninkaan raivaaminen sotaisamman örkkijohtajan tieltä on helppoa. Pian ihmisten kaupungit ovat uhattuina ja kääpiöt ovat haluttomia poistumaan tunneleidensa suojista.
Örkkien liikehtiessä Bruenor katuu syvästi aikoinaan tekemäänsä rauhansopimusta ja muutkin kumppanuksista Drizztiä lukuunottamatta ovat sitä mieltä, ettei örkkien kanssa voi seurustella muuten kuin sotimalla. Drizzt on ainoa, joka haluaa uskoa rauhallisen rinnakkaiselon mahdollisuuteen, ja ystävien vankka näkemys örkkien ehdottomasta pahuudesta vaivaa hänen mieltään.
Salvatoren kirjoissa voi aina luottaa jatkuvaan toimintaan; örkkejä vastaan taisteltiin lähes tauotta. Välillä livahdettiin vihollislinjojen läpi ja välillä sodittiin avoimesti armeijan voimin kaupungin muureilla. Örkkien lisäksi seurattiin myös drowhaltioiden juonittelua.
Sarjan pääsankareiden, Drizztin ja hänen ystäviensä, ylivoimaisuus häiritsi minua taas hetkittäin. Wulfgar sai örkin keihään kylkeensä, mutta jaksoi silti humauttaa jättiläisen pois pelistä yhdellä mahtavalla iskulla. Tiedän kyllä, että kyseessä on fantasiatarina, mutta meno olisi jännittävämpää, jos sankareillakin olisi heikkouksia ja heidän puolestaan voisi oikeasti pelätä.
Jännityksen lisäämiseksi Salvatore oli sitten luonut monia "sivusankareita", joita saattoi tappaa taistelun tuoksinassa eli ei minulla missään vaiheessa tylsää ollut!
Salvatoren kirjoissa voi aina luottaa jatkuvaan toimintaan; örkkejä vastaan taisteltiin lähes tauotta. Välillä livahdettiin vihollislinjojen läpi ja välillä sodittiin avoimesti armeijan voimin kaupungin muureilla. Örkkien lisäksi seurattiin myös drowhaltioiden juonittelua.
Sarjan pääsankareiden, Drizztin ja hänen ystäviensä, ylivoimaisuus häiritsi minua taas hetkittäin. Wulfgar sai örkin keihään kylkeensä, mutta jaksoi silti humauttaa jättiläisen pois pelistä yhdellä mahtavalla iskulla. Tiedän kyllä, että kyseessä on fantasiatarina, mutta meno olisi jännittävämpää, jos sankareillakin olisi heikkouksia ja heidän puolestaan voisi oikeasti pelätä.
Jännityksen lisäämiseksi Salvatore oli sitten luonut monia "sivusankareita", joita saattoi tappaa taistelun tuoksinassa eli ei minulla missään vaiheessa tylsää ollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti