sunnuntai 21. elokuuta 2016

Assassin's Apprentice

Luin Robin Hobbin "Salamurhaajan oppipojan" ensimmäisen kerran joskus teininä (ennen kuudennen Harry Potterin julkaisua). Itse sarjan lukeminen jäi tuolloin kesken, koska kirjastosta ei löytynytkään seuraavaa osaa. Kun löysin Suomalaisen nettikaupasta Hobbin kirjoja englanniksi, en voinut vastustaa kiusausta ja nyt pääsin aloittamaan uudestaan alusta.

Fitz on kruununprinssin äpärä, joka sysätään kuusivuotiaana isänsä tallimestarin Burrichin vastuulle. Burrichilla ei ole kokemusta lapsista, joten Fitz päätyy nukkumaan karsinaan koirien viereen. Fitzin elämä linnakkeessa on aluksi oikein mukavaa; keittiöstä saa ruokaa, seurana on iloinen koiranpentu ja yöksi saa käpertyä pehmeille oljille nukkumaan.

Kuninkaallisia äpäriä pidetään kuitenkin äärimmäisen vaarallisina. Vanha kuningas, Fitzin isoisä, tietää, että paras tapa torjua mahdollinen tuleva uhka valtaistuimelle, on tehdä Fitzistä kuninkaan uskollinen työkalu. Näin ollen Fitz pääsee vanhan kuninkaan velipuolen, kuninkaan oman salamurhaajan oppiin.

Täytyy myöntää, etten muistanut "Assassin's Apprenticen" olevan näin hyvä. Fitz on todella sympaattinen hahmo enkä pitkästynyt, vaikka Hobb antoi varsinaisen jännityksen muhia kaikessa rauhassa kertoessaan Fitzin lapsuuden touhuista ja kokemuksista. Hovissa on paljon hauskoja, inhottavia, mukavia ja kieroja jäseniä, joista osa haluaa vilpittömästi auttaa suvutonta poikaa ja osa taas vihaa häntä suorastaan naurettavan kiihkeästi. Fitz on pian keskellä hengenvaarallista valtapeliä!

Taikuus tässä kirjassa oli myös hienovaraista, mutta sitäkin karmivampaa. Valtakunnan rannikkokyliä ryöstelevat "ulkopuoliset" tekevät sieppaamilleen kyläläisille jotain käsittämätöntä.

Hauskana yksityiskohtana haluan mainita myös sen, että Hobbin luomassa valtakunnassa on täydellinen tasa-arvo. Aatelisten maat periytyvät aina vanhimmalle lapselle sukupuolesta riippumatta ja esimerkiksi linnan asemestari on nainen :D

Suosittelen "Assassin's Apprenticea" kaikille fantasian ystäville. Kirja ei ole liian raskassoutuinen tai monimutkainen, joten vasta Potterit lukeneelle untuvikolle tämä on hyvä askel syvemmälle fantasian maailmaan. Toisaalta en usko Martinin, Jordanin ja muiden isojen nimien makuun päässeenkään pitkästyvän Hobbin matkassa ;)

Koiraihmisiä kehoitan varaamaan nenäliinoja, koska Fitzin ja hänen koiraystäviensä hetket ovat välillä todella liikuttavia <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti