Anna Janssonin Maria Wern -sarja sai minut alun perin ihastumaan naapurimaan dekkareihin. Nyt kirjastosta löytyi sarjan neljästoista (?) kirja "Hämärän lapset".
Yhdeksänvuotias Mirela joutuu elämään pelossa ilkeän koulukaverin vuoksi. Mirela ei voi kertoa kiusaamisesta kenellekään, koska uskoo asioiden paljastumisen aiheuttavan vielä pahempia ongelmia.
Yhdeksänkymmentäkaksivuotias mies ammutaan ikivanhalla patruunalla. Tapausta tutkiessaan Maria Wern joutuu penkomaan vuosikymmeniä vanhoja tapahtumia.
Yksityiselämässä Marialla tuntuu menevän hyvin ja edessä ovat häät komean palomies Björnin kanssa. Ennen häitä Marian täytyy kuitenkin kertoa synkästä lapsuudestaan häiriintyneen äidin kynsissä.
Yritys vapautua äidin muistosta kuitenkin hankaloituu, kun paikalle saapuu muutaman vuoden vanhempi velipuoli, jonka olemassaoloon Maria ei ollut edes uskonut. Velipuoli muistuttaa huolestuttavan paljon äitiä...
Mirelan ja Marian tiet kohtaavat, kun Maria vie lapset samalle kesäleirille, jolla tyttökin on. Mirela herättää oitis Marian suojelunhalun, mutta eihän vieraan perheen asioihin saa sekaantua...
Janssonin - kuten muidenkin suosikkidekkaristieni - juonissa pääpaino on yksittäisten ihmisten ja perheiden valinnoissa ja virheissä. Ahmaisin "Hämärän lapset" niin nopeasti, että yllätin itsenikin, mutta Janssonin luomien hahmojen vaiheista vain halusi tietää lisää. "Hämärän lapset" sai todella ymmärtämään, miten avuttomia lapset ovat joutuessaan kelvottomien aikuisten huollettaviksi. Jansson kuvasi taitavasti ja mielestäni uskottavasti lasten logiikkaa ja reaktioita pahoissa tilanteissa. Mirelan hahmo sytytti heti suojeluvaistoni ja Marian tavoin olisin halunnut siepata tytön mukaani. Yllätyin muuten täysin siitä, miten Mirelan asiat lopulta ratkesivat.
Marialla ja Björnillä puolestaan oli suorastaan huvittavan kliseinen väärinkäsitys mutkistamassa matkaa alttarille.
Janssonin - kuten muidenkin suosikkidekkaristieni - juonissa pääpaino on yksittäisten ihmisten ja perheiden valinnoissa ja virheissä. Ahmaisin "Hämärän lapset" niin nopeasti, että yllätin itsenikin, mutta Janssonin luomien hahmojen vaiheista vain halusi tietää lisää. "Hämärän lapset" sai todella ymmärtämään, miten avuttomia lapset ovat joutuessaan kelvottomien aikuisten huollettaviksi. Jansson kuvasi taitavasti ja mielestäni uskottavasti lasten logiikkaa ja reaktioita pahoissa tilanteissa. Mirelan hahmo sytytti heti suojeluvaistoni ja Marian tavoin olisin halunnut siepata tytön mukaani. Yllätyin muuten täysin siitä, miten Mirelan asiat lopulta ratkesivat.
Marialla ja Björnillä puolestaan oli suorastaan huvittavan kliseinen väärinkäsitys mutkistamassa matkaa alttarille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti