"Royal Assassin" on Robin Hobbin Farseer-trilogian toinen kirja ja jatkaa tarinaa siitä mihin "Assassin's Apprentice" sen jätti.
Kuninkaallinen äpärä ja salamurhaaja Fitz sai pahasti selkäänsä edellisen osan lopputaistelussa eikä tunnu toipuvan ennalleen. Hän suunnittelee jo karkaavansa yksin kauas hovin kieroiluista, mutta taistelu kruunusta ei ole ohi ja uskollisuus pakottaa Fitzin takaisin Buckkeepin vaaroihin.
Kruununprinssi Verityn uusi nuori vaimo, tuleva kuningatar, Kettrichen kokee vaikeuksia sopeutua omituiseen hoviin. Vuorikansan prinsessana Kettrichen on tottunut työskentelemään kovasti kansan hyväksi, mutta etelän hovissa hänen odotetaan istuvan turvallisesti linnan muurien sisällä ja ompelevan nättejä, mutta hyödyttömiä kuvioita.
Pidin reippaasta prinsessa Kettrickenistä heti kättelyssä ja nyt oli ihanaa seurata, miten hän alkoi ottaa paikkaansa Buckkeepin väen joukossa. Jännitystä riitti, kun Fitzin häijy, kruunun perään kuolaava setä Regal alkaa kokea Kettrickenin toimet henkilökohtaisina loukkauksina.
Fitzin sosiaalinen elämä oli myös värikästä. Koiranpennun sijasta Fitz muodostaa vahingossa siteen sudenpentuun. Kasvava pentu tunkeutuu matkojenkin päästä laumatoveri Fitzin ajatuksiin ja tarjoaa pyytämättä mielipiteitään kaikesta mahdollisesta.
Kuninkaan teini-ikäistä salamurhaajaa vaivaavat myös sydänsurut. Fitz on nimittäin toivottoman ihastunut lapsuudenystäväänsä Mollyyn. Mollyn ja Fitzin välinen kiertely ja kaartelu ja väärinkäsitykset tarjosivat hauskoja hetkiä - lukijan näkökulmasta, Fitziä olisi varmaan pitänyt sääliä viimeistään siinä vaiheessa, kun kolmannet osapuolet pistävät lusikkansa kuninkaan äpärän romanttisiin suunnitelmiin :D
Ihanana hahmona mainitsen myös Fitzin isän vaimon eli... Fitzin äitipuolen(?) Patiencen. Patience on hurmaavan keskittymiskyvytön ja hajamielinen hahmo, jonka ajatukset sinkoilevat asiasta toiseen. Hän kammoaa hovin väkeä ja touhuaa mieluiten omissa oloissaan. Ihanaksi Patiencen tekee se, miten hän suhtautuu miehensä äpärään. Omalla höppänällä tavallaan Patience yrittää vilpittömästi auttaa ja suojella Fitziä <3
Tarjolla oli siis jonkin verran huumoria ja romantiikkaa, mutta erityisesti jännitystä ja varsinkin loppua kohti hurjaa menoa. Hobb osasi annostella raakaa julmuutta juuri sopivan pelottavaksi, mutta ei liian ällöttäväksi kokonaisuudeksi. "Assassin's Apprentice" alkoi ehkä vähän hitaasti, kun Fitzin lapsuus käytiin läpi ennen kunnon juonittelun alkamista, mutta "Royal Assassinissa" ei tuhlattu sivuja alkulämmittelyyn, vaan häijyt tyypit vaanivat linnassa heti ensimmäisesta luvusta lähtien. Kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään, vaikka väsytti ja seuraavana aamuna odotti aikainen herätys!
Tämä sarja vain parani toisessa osassaan ja tyydyn toteamaan, että "Royal Assassin" nousi välittömästi yhdeksi lempikirjoistani ^^
Pidin reippaasta prinsessa Kettrickenistä heti kättelyssä ja nyt oli ihanaa seurata, miten hän alkoi ottaa paikkaansa Buckkeepin väen joukossa. Jännitystä riitti, kun Fitzin häijy, kruunun perään kuolaava setä Regal alkaa kokea Kettrickenin toimet henkilökohtaisina loukkauksina.
Fitzin sosiaalinen elämä oli myös värikästä. Koiranpennun sijasta Fitz muodostaa vahingossa siteen sudenpentuun. Kasvava pentu tunkeutuu matkojenkin päästä laumatoveri Fitzin ajatuksiin ja tarjoaa pyytämättä mielipiteitään kaikesta mahdollisesta.
Kuninkaan teini-ikäistä salamurhaajaa vaivaavat myös sydänsurut. Fitz on nimittäin toivottoman ihastunut lapsuudenystäväänsä Mollyyn. Mollyn ja Fitzin välinen kiertely ja kaartelu ja väärinkäsitykset tarjosivat hauskoja hetkiä - lukijan näkökulmasta, Fitziä olisi varmaan pitänyt sääliä viimeistään siinä vaiheessa, kun kolmannet osapuolet pistävät lusikkansa kuninkaan äpärän romanttisiin suunnitelmiin :D
Ihanana hahmona mainitsen myös Fitzin isän vaimon eli... Fitzin äitipuolen(?) Patiencen. Patience on hurmaavan keskittymiskyvytön ja hajamielinen hahmo, jonka ajatukset sinkoilevat asiasta toiseen. Hän kammoaa hovin väkeä ja touhuaa mieluiten omissa oloissaan. Ihanaksi Patiencen tekee se, miten hän suhtautuu miehensä äpärään. Omalla höppänällä tavallaan Patience yrittää vilpittömästi auttaa ja suojella Fitziä <3
Tarjolla oli siis jonkin verran huumoria ja romantiikkaa, mutta erityisesti jännitystä ja varsinkin loppua kohti hurjaa menoa. Hobb osasi annostella raakaa julmuutta juuri sopivan pelottavaksi, mutta ei liian ällöttäväksi kokonaisuudeksi. "Assassin's Apprentice" alkoi ehkä vähän hitaasti, kun Fitzin lapsuus käytiin läpi ennen kunnon juonittelun alkamista, mutta "Royal Assassinissa" ei tuhlattu sivuja alkulämmittelyyn, vaan häijyt tyypit vaanivat linnassa heti ensimmäisesta luvusta lähtien. Kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään, vaikka väsytti ja seuraavana aamuna odotti aikainen herätys!
Tämä sarja vain parani toisessa osassaan ja tyydyn toteamaan, että "Royal Assassin" nousi välittömästi yhdeksi lempikirjoistani ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti