Etsin kirjastosta kaikkea ihan muuta, kun eteeni tupsahti Katy Birchallin nuortenromaani "It girl: suosituksi yhdessä päivässä". Kirja kertoo 14-vuotiaasta Annasta, joka muuttuu luokan hylkiöstä yllättäen suosituksi, kun hänen isänsä kihlautuu kuuluisan näyttelijän kanssa.
Takakansi kuulosti hauskalta, mutta samalla pelkäsin, että tämä olisi sellainen moneen kertaan käsitelty tarina hiljaisesta nörttitytöstä, komeasta ja suositusta jalkapallojoukkueen (tms) kapteenista ja ilkeästä cheerleaderkuningattaresta.
Alusta asti tuli kuitenkin selväksi, että Birchall on irrotellut kunnolla luodessaan Annan hahmoa. Annan paras ja ainoa ystävä ennen nykyiseen kouluun siirtymistä on ollut perheen labradorinnoutaja, mikä näkyy aikamoisena sosiaalisena kömpelyytenä. Nyt hän on viimein onnistunut tutustumaan kahteen hyväntahtoiseen luokkakaveriin. Äkillinen julkisuus saa hänet sulkeutumaan siivouskomeroon - ihan kirjaimellisesti - koska hän pelkää mediassa leviävien nolojen kuvien ja juttujen pelästyttävän nämä ainoat ystävät tiehensä.
Annalle sattuu ja tapahtuu oikeasti koko ajan; hän onnistuu sytyttämään suositun tytön hiukset palamaan kaasupolttimella, kävelemään päin tolppia, kompastumaan lampunjalkoihin... Puhumattakaan siitä sorsapilliepisodista! Ja jos Anna onnistuu olemaan kiltisti hiljaa paikallaan, koira osaa aiheuttaa emäntäänsäkin pahemman kaaoksen.
Annan vanhemmat ovat oikein mukavia, mutta kun heihin tutustuu paremmin, on helppo ymmärtää, ettei Anna ole oppinut keskustelemaan normaalisti ikäistensä kanssa. Osa tekstistä on puhelinvastaajan ja sähköpostin viestiketjuja ja keskustelu muuttuu hulvattomaksi kun isän uusi morsian ja Annan äiti pääsevät vauhtiin.
Annan normaaleimmat - eli rauhallisimmat - hetket ovat jälki-istunnossa, jossa hän pääsee väittelemään sarjakuvista Connor-nimisen pahantekijän kanssa.
"It girl" on hupsua, kevyttä ja välillä överiksi menevää huumoria alusta loppuun. Annan touhujen seuraaminen oli loistavaa viihdettä alusta loppuun, vaikka lopputuloksen saattoikin arvata ennalta. Olin kyllä täysin tyytyväinen siihen, miten asiat järjestyivät; Annakin sai juuri sen pojan, jonka toivoin. Sanoisin, että "It girl" jättää lukijansa yhtä hyväntuuliseksi kuin Disneyn elokuva :D
Olen yllättynyt siitä, miten kovasti ihastuin tähän kirjaan; yleensä tällainen hölmö koheltaminen muuttuu nopeasti hauskasta pelkästään typeräksi. Ehkä syynä oli päähenkilö, joka oli omituisuudessaan hurjan sympaattinen hahmo <3
Vaikka Anna koheltaakin enemmän kuin keskiverto teini, hänen ajatuksensa ja kokemuksensa ovat kuitenkin uskottavia.
Alusta asti tuli kuitenkin selväksi, että Birchall on irrotellut kunnolla luodessaan Annan hahmoa. Annan paras ja ainoa ystävä ennen nykyiseen kouluun siirtymistä on ollut perheen labradorinnoutaja, mikä näkyy aikamoisena sosiaalisena kömpelyytenä. Nyt hän on viimein onnistunut tutustumaan kahteen hyväntahtoiseen luokkakaveriin. Äkillinen julkisuus saa hänet sulkeutumaan siivouskomeroon - ihan kirjaimellisesti - koska hän pelkää mediassa leviävien nolojen kuvien ja juttujen pelästyttävän nämä ainoat ystävät tiehensä.
Annalle sattuu ja tapahtuu oikeasti koko ajan; hän onnistuu sytyttämään suositun tytön hiukset palamaan kaasupolttimella, kävelemään päin tolppia, kompastumaan lampunjalkoihin... Puhumattakaan siitä sorsapilliepisodista! Ja jos Anna onnistuu olemaan kiltisti hiljaa paikallaan, koira osaa aiheuttaa emäntäänsäkin pahemman kaaoksen.
Annan vanhemmat ovat oikein mukavia, mutta kun heihin tutustuu paremmin, on helppo ymmärtää, ettei Anna ole oppinut keskustelemaan normaalisti ikäistensä kanssa. Osa tekstistä on puhelinvastaajan ja sähköpostin viestiketjuja ja keskustelu muuttuu hulvattomaksi kun isän uusi morsian ja Annan äiti pääsevät vauhtiin.
Annan normaaleimmat - eli rauhallisimmat - hetket ovat jälki-istunnossa, jossa hän pääsee väittelemään sarjakuvista Connor-nimisen pahantekijän kanssa.
"It girl" on hupsua, kevyttä ja välillä överiksi menevää huumoria alusta loppuun. Annan touhujen seuraaminen oli loistavaa viihdettä alusta loppuun, vaikka lopputuloksen saattoikin arvata ennalta. Olin kyllä täysin tyytyväinen siihen, miten asiat järjestyivät; Annakin sai juuri sen pojan, jonka toivoin. Sanoisin, että "It girl" jättää lukijansa yhtä hyväntuuliseksi kuin Disneyn elokuva :D
Olen yllättynyt siitä, miten kovasti ihastuin tähän kirjaan; yleensä tällainen hölmö koheltaminen muuttuu nopeasti hauskasta pelkästään typeräksi. Ehkä syynä oli päähenkilö, joka oli omituisuudessaan hurjan sympaattinen hahmo <3
Vaikka Anna koheltaakin enemmän kuin keskiverto teini, hänen ajatuksensa ja kokemuksensa ovat kuitenkin uskottavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti