"Beyond the Shadows" on Brent Weeksin Night Angel -trilogian kolmas osa, jonka lukeminen viivästyi osittain allekirjoittaneesta riippumattomista syistä. Ensinnäkin kirjan saapuminen kesti melkein pari kuukautta; epäilen, että tilaukseni ei alun perin mennyt perille. Kirja saapui postiin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olin pitkään odoteltuani vihdoin kysellyt sen perään, mutta siinä vaiheessa luin Robin Hobbin Farseer-trilogiaa ja... No, nyt tämä Weeksin vauhdikas ja erittäin viihdyttävä sarja on kuitenkin katsottu loppuun asti ^^
Cenariaa ja sen kansalaisia (ja myös omia alamaisiaan) piinannut jumalkuningas Garoth Ursuul sai ansaitsemansa lopun sankarillisen salamurhaajanuorukaisen kädestä. Cenaria on nyt siis vapaa... rauniokasa, jota useampi armeija ahdistaa.
Cenariaa ja sen kansalaisia (ja myös omia alamaisiaan) piinannut jumalkuningas Garoth Ursuul sai ansaitsemansa lopun sankarillisen salamurhaajanuorukaisen kädestä. Cenaria on nyt siis vapaa... rauniokasa, jota useampi armeija ahdistaa.
Cenarian kansan onneksi Kylar onnistui myös pelastamaan Logan Gyren, oikein mukavan ja oikeudenmukaisen nuoren kuninkaan hengen. Ikävä kyllä Logan luovutti kruunun ahneelle ja itsekkäälle Terah Graesinille, koska ei halunnut vuodattaa viattomien ihmisten verta sisällissodalla.
Kylarin täytyy siis jälleen pukea salamurhaajan kamppeet ylleen ja järjestettävä Cenarian asiat kohdilleen. Sen jälkeen hän voi alkaa setviä omia naisongelmiaan; lapsuudenystävälle Elenelle tarkoitettu lumottu korvakoru koristaa nimittäin salamurhaajakollega Viridianan korvalehteä...
Tämä sarja tempaisi minut mukaansa ensimmäisestä kirjasta lähtien ja samoja ylistyssanoja vauhdista, ihanista hahmoista ja huumorista jakelen tälle kolmannellekin osalle. Weeksin huumori todella uppoaa minuun; meinasin tukehtua, kun Viridiana avasi suunsa noitakoulun oppitunnilla viattomien pikkutyttöjen keskellä. Viridiana sai paljon sivutilaa jo toisessa kirjassa ja tässä kolmannessa hän oli yksi lempihahmoistani. Nämä hulvattomat kommentit eivät kuitenkaan latista tarinan jännityspuolta.
Muutaman henkilön ja esineen merkitys kuitenkin paljastui lukijalle vähän turhan aikaisin ja pari ongelmaa ratkesi ehkä vähän turhan helposti ja yksinkertaisesti. Jännittäviä juonenkäänteitä kuitenkin riitti, kun taistelu levisi useisiin valtakuntiin ja yhä uudet kruunupäät ja lumotut hirviöt ottivat siihen osaa. Tämä oli taas sellainen kirja, jota ei malttaisi jättää kesken nukkumaanmenoajan lähestyessä :P
Tämä sarja tempaisi minut mukaansa ensimmäisestä kirjasta lähtien ja samoja ylistyssanoja vauhdista, ihanista hahmoista ja huumorista jakelen tälle kolmannellekin osalle. Weeksin huumori todella uppoaa minuun; meinasin tukehtua, kun Viridiana avasi suunsa noitakoulun oppitunnilla viattomien pikkutyttöjen keskellä. Viridiana sai paljon sivutilaa jo toisessa kirjassa ja tässä kolmannessa hän oli yksi lempihahmoistani. Nämä hulvattomat kommentit eivät kuitenkaan latista tarinan jännityspuolta.
Muutaman henkilön ja esineen merkitys kuitenkin paljastui lukijalle vähän turhan aikaisin ja pari ongelmaa ratkesi ehkä vähän turhan helposti ja yksinkertaisesti. Jännittäviä juonenkäänteitä kuitenkin riitti, kun taistelu levisi useisiin valtakuntiin ja yhä uudet kruunupäät ja lumotut hirviöt ottivat siihen osaa. Tämä oli taas sellainen kirja, jota ei malttaisi jättää kesken nukkumaanmenoajan lähestyessä :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti