torstai 15. syyskuuta 2016

Ship of Magic

"Ship of Magic" aloittaa Robin Hobbin Liveship Traders -trilogian. Sarja sijoittuu samaan maailmaan kuin Farseer-trilogia, mutta aiemman sarjan hahmoihin viitataan vain ohimennen "pohjoisen barbaareina" joten ainakaan tämän ensimmäisen kirjan lukemista ei olisi olennaisesti haitannut, jos en olisi tuota sarjaa jo lukenut.

Vestritin kauppiasperheen ilo ja ylpeys on velhopuusta veistetty "liveship" Vivacia. Nämä "elävät laivat" imevät kapteeniensa ja miehistönsä kokemukset itseensä ja heräävät kirjaimellisesti, kun kolmas kapteeni on viettänyt elämänsä laivan kannella. Älykkäät laivat pystyvät kuljettamaan miehistönsä turvallisesti ja nopeasti karikkojen, myrskyjen ja merirosvojen ohi - jos niitä huvittaa. Laivoilla on älyn ja tietoisuuden lisäksi oma persoonallisuutensa.

Vestritin perheen nuorempi tytär Althea on seilannut isänsä mukana Vivacialla pikkutytöstä asti. Hän odottaa innolla päivää, jolloin Vivaciasta tulee hänen laivansa.

Althean suunnitelmat Vivacian kapteeniudesta rysähtävät karille isän kuollessa; Vivacian rakennuskuluja on maksettu jo kolmen sukupolven ajan ja perhe on edelleen korviaan myöten veloissa. Orjakaupan vuoksi perheen omistamat viljelmät tekevät tappiota. Epätoivoinen tilanne saa Althean sairaan isän tekemään epätoivoisen ja hätäisen ratkaisun; perheen talousasiat luovutetaan vanhemman tyttären miehen Kylen käsiin. Ikävä kyllä koko perhe saa pian huomata, että Kyle on harvinaisen typerä mies.

Althean siskonpojasta Wintrowsta piti tulla pappi. Isoisän kuolema kiskaisee hänet kuitenkin pois luostarin rauhasta ja hiljaisuudesta. Herkkä ja pohdiskeleva Wintrow löytää itsensä yllättäen keskeltä karkeita merimiehiä ja näiden raskasta ja kiireistä arkea.

"Assassin's Questin" jälkeen olin vähän epäluuloinen Hobbin suhteen ja mietin, jaksanko vielä lukea hänen tuotantoaan vai pitäisikö pitää taukoa. Liveship Tradersia on kehuttu Farseeriä paremmaksi sarjaksi ja ainakin tämän ensimmäisen kirjan osalta allekirjoitan väitteen; kahdeksansataa sivua enkä pitkästynyt kertaakaan! Hobb on luonut huikean maailman merikäärmeineen ja puhuvine laivoineen. Lisäksi matkan varrella paljastui kaikkia jännittäviä ja ihmeellisiä salaisuuksia.

Hahmotkin olivat kiehtovia. Wintrown hiljaisen arvokasta kapinointia saatoin vain ihastella kun taas hänen pikkusiskonsa Malta käyttäytyi kuin tavallinen hemmoteltu kakara ja aiheutti kaikkea jännittävää lapsellisella itsepäisyydellään. Itse laivat olivat mahtavia! Vivacia ja erityisesti veikeä vanha Ophelia toivat oman säväyksensä henkilökaartiin. Merirosvo Kennit puolestaan jätti minut ihmettelemään vielä kaikkien kahdeksansadan sivun jälkeenkin, että oliko hän nyt pidettävä vai inhottava tyyppi. Varsinaista yhtä suurta isoa pahista tässä kirjassa ei esiintynyt; Kyle nyt oli inhottava ääliö, mutta en kunnioita häntä antamalla hänen kunniattomille touhuilleen liikaa arvoa :P

Tämä sarja teki kyllä vaikutuksen allekirjoittaneeseen ja taidan piakkoin kaivaa seuraavan osan hyllystä ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti