torstai 9. kesäkuuta 2016

Incubus Dreams

Laurell K. Hamiltonin Anita Blake sarja on ollut mielestäni aivan mahtava; ärhäkkä ja hauska sankaritar, joka nukkuu pehmopingviini kainalossa ja jota isot pahat olennot pelkäävät kuollakseen. Kirjoissa on ollut reippaasti kiinnostavaa poliisitutkintaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja kaiken lomassa aivan hulvattomia hetkiä. Sarjan kahdestoista osa, "Incubus Dreams", oli kuitenkin todella rasittavaa luettavaa.

"Incubus Dreams" alkoi todella lupaavasti; poliisi hälyttää Anitan paikalle, kun kuiviin imetty strippari löytyy parkkipaikalta. Teon takana täytyy olla useamman vampyyrin joukkio eikä yksikään näistä kuulu Jean-Clauden joukkoihin.

Ja sitten, kiinnostavaa murhatutkintaa? Ei. Seuraavat KOLMESATAA SIVUA kului siihen, että Anita sai hermoromahduksia ja tyydytti sisällään riehuvaa mystistä petoa harrastamalla seksiä ainakin neljän eri miehen kanssa. Välillä Anita yritti käydä töissä ja ehdin jo toivoa, että nyt alkaa tapahtua, mutta nämä helpotuksen hetket olivat ohikiitäviä. Jokaista lyhyttä järkevän toiminnan hetkeä seurasi aina "metafyysistä" sekoilemista ja omituista seksiin liittyvää touhuamista. Ai niin juu, Richard, Anitan entinen sulhanen, tuli myös aina riehumaan sinne taustalle järjettömien mustasukkaisuuskohtauksiensa kourissa...

Surullisinta on se, että 30 % tästä kirjasta oli yhtä loistavaa tarinaa kuin sarjan alussa, mutta kaikki loppu tuntui kuin oltaisiin räpiköity tervassa. Murhatutkinnan jatkuessa olin jo melkein unohtanut, että se oli ylipäätään tapahtunut...

Taidan jättää tämän sarjan lukemisen nyt ainakin vähäksi aikaa. Jonain päivänä on ehkä "pakko" tarkistaa, mitä jatkossa tapahtuu ja muuttuuko meno taas enemmän alkupään kirjojen suuntaan. Harmi, koska Hamilton oikeasti osaa kirjoittaa vetäviä tarinoita...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti