Yarvi on Gettlannin kuninkaan nuorempi poika, josta ei koskaan pitänyt tulla kuningasta. Hänen toinen kätensä on syntymästä asti ollut vain "puolikas", minkä vuoksi hän on ollut suuri pettymys vanhemmilleen. Yllättäen Yarvin isä ja veli murhataan, kun nämä ovat matkalla rauhanneuvotteluihin naapurimaan kuninkaan kanssa.
Papiksi opiskelleen Yarvin niskoille sysätään sekä kruunu että verinen kostoretki. Poika, josta ei ramman käden vuoksi ole soturiksi, ei kuitenkaan herätä kunnioitusta alamaisissaan. Pian Yarvi joutuu taistelemaan sekä hengestään että kruunustaan. Liittolaisia hän löytää varsin odottamattomasta paikasta...
Goodreads on tyrkyttänyt Joe Abercrombien kirjoja minulle ja olen lukenut positiivisia arvioita tämän uuden trilogian ensimmäisestä kirjasta "Vain puoliksi kuningas". Olen jahkaillut epäluuloisena ja aloin lukea tätä vähän samanlaisissa tunnelmissa kuin jotain pakollista koulukirjaa.
Muutaman luvun luettuani en voinut kuin kauhistella sitä, että olen onnistunut välttelemään Abercrombieta näin pitkään. "Vain puoliksi kuningas" on vauhdikasta ja helppolukuista korkeaa fantasiaa; hahmoja ja juonikuvioita ei ollut liikaa, vaan tarinassa pysyi hyvin mukana eikä lukiessa ehtinyt pitkästyä. Ja kirjan loppuratkaisu tuli ainakin minulle yllätyksenä. Verta kirjasta löytyi kuten kunnon fantasiatarinasta pitääkin löytyä. Julmuuksissa ei vellottu liian ällöttävästi, mutta jaksoin pelätä hahmojen puolesta. (Jos tuosta selostuksesta nyt sitten kukaan ymmärtää, mitä ajan takaa...)
Taisin löytää uuden nimen lempikirjailijoiden listaani ja odotan innolla trilogian seuraavaa osaa ^^
Goodreads on tyrkyttänyt Joe Abercrombien kirjoja minulle ja olen lukenut positiivisia arvioita tämän uuden trilogian ensimmäisestä kirjasta "Vain puoliksi kuningas". Olen jahkaillut epäluuloisena ja aloin lukea tätä vähän samanlaisissa tunnelmissa kuin jotain pakollista koulukirjaa.
Muutaman luvun luettuani en voinut kuin kauhistella sitä, että olen onnistunut välttelemään Abercrombieta näin pitkään. "Vain puoliksi kuningas" on vauhdikasta ja helppolukuista korkeaa fantasiaa; hahmoja ja juonikuvioita ei ollut liikaa, vaan tarinassa pysyi hyvin mukana eikä lukiessa ehtinyt pitkästyä. Ja kirjan loppuratkaisu tuli ainakin minulle yllätyksenä. Verta kirjasta löytyi kuten kunnon fantasiatarinasta pitääkin löytyä. Julmuuksissa ei vellottu liian ällöttävästi, mutta jaksoin pelätä hahmojen puolesta. (Jos tuosta selostuksesta nyt sitten kukaan ymmärtää, mitä ajan takaa...)
Taisin löytää uuden nimen lempikirjailijoiden listaani ja odotan innolla trilogian seuraavaa osaa ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti