Kävin pikaisesti kirjastossa ennen yövuoroja ja siinä tulikin perustelu tälle kirjalle. Kami Garcian ja Margaret Stohlin sarjan kolmas osa "Lumoava kaaos" tuli lainattua yölukemiseksi.
Kyseessä on siis fantasiakirja perinteisellä hyvän ja pahan välisellä taistelulla. Päähenkilö Ethanin tyttöystävä Lena kuuluu loihtijasukuun, jonka jäsenet "lunastetaan" 16-vuotiaina joko Kirkkauteen tai Pimeyteen. Mielestäni oikein toimiva ajatus laittaa taistelun kummatkin osapuolet saman perheen jäseniksi. Lisäksi tapahtumapaikkana toimivan pikkukaupungin "Tuulen viemää" -kirjan aikaan oikein kärjistetysti jämähtäneet asenteet ja perinteet tuovat omaa lisäväriään tähän moderniin fantasiaan.
Aamuvuoroon tullut työkaveri kysyi lukemastani kirjasta, jolloin työparini kommentoi, että kirjan täytyi olla hyvä, koska olin istunut nenä tiukasti siinä kiinni suurimman osan yötä.
En nyt rupea väittämään tätä sarjaa huonoksi, mutta sanotaanko, että pidän monesta muusta sarjasta enemmän. Lukuintoni ei tämän kirjan kohdalla perustunut haluun saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan pikemminkin ajattelin, että mitä nopeammin saan kirjan luettua, sitä nopeammin voin aloittaa jonkin toisen kirjan :D
Päähenkilö Ethan on sellainen todella perinteinen sankaripoika (mukava, kunniallinen, epäitsekäs ja tietysti reippaasti pelastamassa maailmaa). Lena taas on mielestäni ensimmäisestä kirjasta asti ollut... no, narttu. (Nautin suuresti, kun Liv tässä kirjassa sanoi Lenalle suorat sanat kirouksen vaikutuksen alaisena :P ) Lenan seireeniserkku Ridley ja koulun huutosakkilaiset olivat mielestäni "Lumoavassa kaaoksessa" parasta. Ja Ethanin ikivanhat tädit.
 |
| Piti odottaa ihan yövuoron jälkeiseen aamupuuroon, että sai kuvan :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti