Nyt ei puhuta lasten sadusta tai edes fantasiaolennosta, vaan viimeisimmän lempidekkaristini Camilla Läckbergin romaanista. "Merenneito" on kuudes osa pienessä Flälbackan kylässä tapahtuvista murhista kertovassa sarjassa.
Päähenkilöinä toimivat oikeista rikoksista kirjoittava Erica ja hänen poliisimiehensä Patrik. Lisäksi kirjoissa paneudutaan muiden poliisiaseman työntekijöiden ja tietysti käsillä olevaan rikokseen liittyvien henkilöiden elämään.
Riittääkö, jos sanon rakastavani Läckbergin kirjoja? Tempauduin tähänkin tapaukseen mukaan heti kirjan avattuani. Eniten pidän siitä, että kirjan henkilöt ovat aivan tavallisia ihmisiä - eivät mitään toimintaelokuvasta repäistyjä täydellisiä kiiltokuvia tai sitten liioitellun surkeita ja masentavan onnettomia olentoja. Juoni on sellainen, että kirjaa tulee helposti luettua pidempään kuin oli ajatellut. Läckberg on mestari panttaamaan niitä tiedonmurusia niin, että aina on luettava vielä muutama sivu.
Ja "Merenneidon" viimeinen kappale on sellainen, että teki mieli hyökätä välittömästi (keskellä yötä) seuraavan osan kimppuun. Kielsin kuitenkin itseäni tiukasti ahmimasta kaikkia Läckbergin kirjoja putkeen, koska pitäähän seuraavaa lomaakin varten säästää jotain hyvää ;)
 |
| Sateinen aamu pelastettu ^^ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti