Yllätin itseni ahmimalla Fiona McIntoshin Quickenin-trilogian yhteen pötköön. Useampikin kiinnostavalta vaikuttava kirja oli nyt vain pakko jättää odottamaan, koska en malttanut keskeyttää tätä seikkailua. McIntoshin kirjoja ei kannata edes aloittaa, ellei seuraava osa ole saatavilla!
Noitana poltetun Myrrenin lahjan vuoksi Wyl on nyt joutunut sisarensa Ylenan ruumiiseen. Kuningas Celimus haluaa surmauttaa Ylenan (eli Wylin), koska kantaa kaunaa koko perheelle eikä halua Ylenan kulkevan ympäriinsä kertomassa julmia tosiasioita kuninkaan teoista. Wyl kohtaa tässä trilogian viimeisessä osassa niin kuukautiset kuin himokkaan sulhasehdokkaankin.
Kuningatar Valentynan ja Celimuksen häät lähestyvät uhkaavasti. Valentyna etsii epätoivoisesti keinoa pyristellä irti tulevasta avioliitosta, mutta Celimuksen armeija norkoilee rajalla valmiina valloittamaan Valentynan kotimaan voimalla.
Suuruudenhullu velho Rashlyn muuttaa hyviä miehiä eläimiksi vain koska pystyy siihen. Lisäksi Rashlyn manipuloi vuoriston pohjimmiltaan järkevää kuningasta Cailechia. Rashlynin suunnitelmissa häämöttää rauhan sijasta Valentynan ja Celimuksen maiden valloittaminen verisessä sodassa.
Fynch, pienikokoinen palveluspoika, ei olekaan mikään satunnainen sivuhenkilö, vaan avainasemassa kaikkien kolmen valtion pelastamisessa. Vain Fynchillä on kyky lopettaa Rashlynin hirmuteot. Ikävä kyllä voimakkaan taikuuden käyttäminen verottaa Fynchin elinvoimaa ja voitto tulee vaatimaan hänen henkensä.
McIntosh kohteli hahmojaan jälleen kovakouraisesti, kuten kunnon fantasiassa pitääkin. Rashlynin häijystä olemuksesta saatiin lisää tietoa ja Celimus oli loppuun asti vakuuttavan ällöttävä. Myös Myrrenin lahja käänteli osaltaan tarinaa välillä arvaamattomiin suuntiin, joten lukijan aika ei uhannut käydä pitkäksi.
"Bridge of Soulsin" heikkoutena oli se, että vauhdikkaasta juonesta, julmuuksista ja odottamattomista käänteistä huolimatta en missään vaiheessa oikeasti pelännyt päähenkilöiden puolesta. Uskoin koko ajan, että lopussa sankarit elävät elämänsä onnellisina loppuun asti kuten lasten iltasadussa. Matka onnelliseen loppuun oli kuitenkin viihdyttävä, koska ainakaan minä en osannut arvata ennakkoon, miten asiat ratkaistaisiin ^^
Kuningatar Valentynan ja Celimuksen häät lähestyvät uhkaavasti. Valentyna etsii epätoivoisesti keinoa pyristellä irti tulevasta avioliitosta, mutta Celimuksen armeija norkoilee rajalla valmiina valloittamaan Valentynan kotimaan voimalla.
Suuruudenhullu velho Rashlyn muuttaa hyviä miehiä eläimiksi vain koska pystyy siihen. Lisäksi Rashlyn manipuloi vuoriston pohjimmiltaan järkevää kuningasta Cailechia. Rashlynin suunnitelmissa häämöttää rauhan sijasta Valentynan ja Celimuksen maiden valloittaminen verisessä sodassa.
Fynch, pienikokoinen palveluspoika, ei olekaan mikään satunnainen sivuhenkilö, vaan avainasemassa kaikkien kolmen valtion pelastamisessa. Vain Fynchillä on kyky lopettaa Rashlynin hirmuteot. Ikävä kyllä voimakkaan taikuuden käyttäminen verottaa Fynchin elinvoimaa ja voitto tulee vaatimaan hänen henkensä.
McIntosh kohteli hahmojaan jälleen kovakouraisesti, kuten kunnon fantasiassa pitääkin. Rashlynin häijystä olemuksesta saatiin lisää tietoa ja Celimus oli loppuun asti vakuuttavan ällöttävä. Myös Myrrenin lahja käänteli osaltaan tarinaa välillä arvaamattomiin suuntiin, joten lukijan aika ei uhannut käydä pitkäksi.
"Bridge of Soulsin" heikkoutena oli se, että vauhdikkaasta juonesta, julmuuksista ja odottamattomista käänteistä huolimatta en missään vaiheessa oikeasti pelännyt päähenkilöiden puolesta. Uskoin koko ajan, että lopussa sankarit elävät elämänsä onnellisina loppuun asti kuten lasten iltasadussa. Matka onnelliseen loppuun oli kuitenkin viihdyttävä, koska ainakaan minä en osannut arvata ennakkoon, miten asiat ratkaistaisiin ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti