Camilla Läckbergin viimeisimmän dekkarin "Leijonankesyttäjän" ilmestymisestä on jo aikaa, mutta vihdoin minäkin ehdin tänne asti.
Viisi teinityttöä eri kunnista on kadonnut. Neljä kuukautta katoamisensa jälkeen yksi tytöistä hoipertelee silvottuna keskelle autotietä.
Viisi teinityttöä eri kunnista on kadonnut. Neljä kuukautta katoamisensa jälkeen yksi tytöistä hoipertelee silvottuna keskelle autotietä.
Erica yrittää kirjoittaa kirjaa vuosikymmeniä vanhasta tapauksesta, jossa vaimo tappoi väkivaltaisen miehensä. Nainen istuu nyt murhasta tuomittuna vankilassa. Hän ei ole suostunut puhumaan murhaan johtaneista tapahtumista sanaakaan kuluneiden vuosien aikana. Mitä synkkää salaisuutta hän ei pysty paljastamaan?
Olipa taas jännää arvuutella, miten palaset sopivat yhteen ja kuka on tappanut kenet ja miksi! Kirja suorastaan tursui häijyjä tyyppejä. Läckberg oli tehnyt loistavaa työtä rakentaessaan näitä hahmoja!
Vanhat tutut poliisit perheineen tasapainottivat henkilökaartia sopivasti, ettei mennyt liian karmivaksi. Poliisipäällikkö Mellberg tarjosi jälleen hyvät naurut toheloimalla rikospaikalla yhtä tunnollisesti kuin aina. En voi sanoa muuta kuin että rakastan Läckbergin luomia hahmoja ^^
Nyt ei voi muuta kuin odottaa seuraavaa kirjaa...
Nyt ei voi muuta kuin odottaa seuraavaa kirjaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti