Sadistinen prinssi, kuolemaan tuomittu noita, ihana prinsessa, kunniallinen salamurhaaja ja kaiken keskellä tarinan sankari, nuori kenraali Wyl Thirsk, jolle on annettu tehtäväksi suojella valtakuntaa. "Myrren's Gift" aloittaa Fiona McIntoshin Quickening-trilogian.
Ihastuin viime vuoden lopussa Fiona McIntoshin Percheron-trilogiaan, koska se edusti sitä vähän "korkeampaa" fantasiaa, jota on tullut luettua vähemmän kuin noita kevyitä nuorten fantasiaseikkailuja ja paranormaalin romantiikan alle meneviä tarinoita. Kirjastossa tarjonta tämän genren suhteen on aika niukkaa ja hajanaista, joten tilasin sitten heti joululahjaksi kaksi muuta trilogiaa McIntoshilta. (Kun löydät hyvän kirjailijan, iske välittömästi kiinni ennen kuin kirjat siirtyvät kategoriaan "ei saatavilla".) Puolisen vuotta olen nyt onnellisena hautonut kirjojani hyllyssä, mutta nyt päätin viimein selvittää, oliko Percheron onnekas sattuma vai pidänkö McIntoshista oikeasti.
Suurin osa hahmoista oli kokoperheen elokuvaan sopivia rauhaa rakastavia idealisteja, mutta muutaman mädän henkilön avulla McIntosh onnistui rakentamaan kunnioitettavan julman maailman. Otin "Myrren's Giftin" matkalukemiseksi koulutuspäivään ja kun nälkäisenä ja väsyneenä luin yhtä kidutuskuvausta, oli pakko sulkea kirja ja keskittyä hengittämiseen, koska jalat meinasivat pettää.
Tarina alkoi vahvasti tarjoten yllätyksia ja tukalia tilanteita, mutta sitten Wyl tuntui harhautuvan siltä varsinaisen pääjuonen tieltä sivupolulle. Meinasin hetkeksi pitkästyä, kun puolivälissä kirjaa perehdyttiin uusien pienten sivuhenkilöiden menneisyyden kokemuksiin. Lisäksi aloin tympääntyä siihen, miten kaikki henkilöt rakastuvat ensisilmäyksellä - vähän niin kuin jossain lasten elokuvassa. Loppu kuitenkin herätti minut taas tehokkaasti. Tämä trilogian ensimmäinen kirja nimittäin päättyi varsin herkulliseen tilanteeseen...
"Myrren's Gift" on ymmärtääkseni McIntoshin aikaisempia romaaneja ja kerronnassa se taisi näkyä siinä, että hän hyppelee henkilöstä toiseen ilman selkeää kappalejakoa. Välillä piti ihan pysähtyä tarkistamaan, että kuka nyt katseli ja ketä.
Suurin osa hahmoista oli kokoperheen elokuvaan sopivia rauhaa rakastavia idealisteja, mutta muutaman mädän henkilön avulla McIntosh onnistui rakentamaan kunnioitettavan julman maailman. Otin "Myrren's Giftin" matkalukemiseksi koulutuspäivään ja kun nälkäisenä ja väsyneenä luin yhtä kidutuskuvausta, oli pakko sulkea kirja ja keskittyä hengittämiseen, koska jalat meinasivat pettää.
Tarina alkoi vahvasti tarjoten yllätyksia ja tukalia tilanteita, mutta sitten Wyl tuntui harhautuvan siltä varsinaisen pääjuonen tieltä sivupolulle. Meinasin hetkeksi pitkästyä, kun puolivälissä kirjaa perehdyttiin uusien pienten sivuhenkilöiden menneisyyden kokemuksiin. Lisäksi aloin tympääntyä siihen, miten kaikki henkilöt rakastuvat ensisilmäyksellä - vähän niin kuin jossain lasten elokuvassa. Loppu kuitenkin herätti minut taas tehokkaasti. Tämä trilogian ensimmäinen kirja nimittäin päättyi varsin herkulliseen tilanteeseen...
"Myrren's Gift" on ymmärtääkseni McIntoshin aikaisempia romaaneja ja kerronnassa se taisi näkyä siinä, että hän hyppelee henkilöstä toiseen ilman selkeää kappalejakoa. Välillä piti ihan pysähtyä tarkistamaan, että kuka nyt katseli ja ketä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti