Night of the Hunter

En millään osannut päättää, mitä haluaisin lukea seuraavaksi. Jätin mahdollisen uuden sarjan valitsemisen myöhemmäksi ja päädyin tuttuun ja turvalliseen eli R. A. Salvatoreen. "Night of the Hunter" on 25. Drizzt Do'Urdenista kertova kirja. (Katsoin goodreadsista, kun sormet loppuivat kesken...)

Drizzt on saanut vanhat ystävänsä takaisin ja joukkio janoaa uusia seikkailuja. Ensimmäisenä tehtävälistalla on vampyyriksi muutetun uskollisen kääpiötoverin pelastaminen Gauntlgrymin, ikivanhan kääpiöiden alkukodin raunioista. (Suunnitelmissa on jatkaa heti tämän jälkeen örkkien ja muiden hiidensukuisten jahtaamista oikein urakalla.)

Pelastusoperaation tiellä parveilee kuitenkin laumoittain drowhaltioita, jotka ovat päättäneet rakentaa Gauntlgrymiin uuden drowkaupungin. Joukossa on nuoria kuumapäitä, jotka ovat päättäneet marssia kotiin Drizztin pää tuliaisena.

Olen kiistatta täysin toipunut siitä tympääntymisestä, josta kärsin pitkään tätä sarjaa kohtaan! "Night of the Hunter" oli nimittäin mielestäni vetävän vauhdikas miekka ja magia -fantasiaseikkailu. Fanitin Drizztiä yhtä innokkaasti kuin silloin runsaat kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäiseen kirjaan tartuin.

Erityisesti pidin siitä, että Salvatore toi jälleen juonittelevat mustat haltiat tarinan keskiöön. Joukossa oli sekä vanhoja tuttuja että aivan uusia kiinnostavia hahmoja.

Uusista hahmoista puheenollen, ihanaa, että Drizztin uusia matkakumppaneita ei heitetty menemään vanhojen palattua kuvioihin. Artemis, Dahlia, Ambergris, Afafrenfere ja Effron erosivat Drizztistä, mutta törmäävät nyt tätä jahtaaviin drowhaltioihin.

Tämän sarjan lukeminen on kuin seuraisi tietokonepeliä; taistelut ja muut vauhdikkaat tilanteet seuraavat toisiaan tasaiseen tahtiin ja game overin sattuessa keksitään jokin mystinen tekosyy, jonka voimalla hahmot palautetaan kentälle ja seikkailu alkaa taas :D

"Night of the Hunter" läväytti viimeisillä sivuilla vielä aikamoisen yllätyksen. Jännä nähdä, miten sankarit selviytyvät tästä käänteestä! ^^