R. A. Salvatoren "The Last Threshold" jätti sellaisen "no, kerro nyt, mitä sitten tapahtuu!" -tunteen, joten marssin kirjastoon lainaamaan järjestyksessä seuraavan kirjan "Kumppanukset".
"Kumppanukset" ei kuitenkaan jatka toimintaa suoraan edellisen kirjan loppukohtauksesta, vaan pyöräyttää kelloa jonkinlaiseen välinäytökseen siitä, miten Drizztin edesmenneet ystävät ja rakkaat saadaan takaisin kentälle. Valmistauduin henkisesti todella puuduttavaan urakkaan; paljon jahkailua, jaarittelua, tarpeettomia sivuhenkilöitä ja jumalten aivoitusten pohtimista.
Catti-brie, Bruenor ja Regis syntyvät uudestaan eri puolille maailmaa. Uusista vanhemmista huolimatta jokainen kumppanuksista syntyy tismalleen samannäköiseksi kuin aiemmassakin elämässä. Vanhat tiedot ja taidot ovat myös jokaisella muistissa, mikä aiheuttaa välillä hämmennystä.
Vaikka Drizztin suuri seikkailu jäikin nyt tämän kirjan ajaksi katkolle, ei lukeminen ollut lainkaan niin tylsää kuin olin pelännyt. Jokainen kolmikosta elää tahoillaan toiminnantäyteistä nuoruutta ja kohtaa erilaisia vaaroja.
Olen viime aikoina pyrkinyt lukemaan tätä sarjaa englanniksi, koska suomennoksiin toistuvasti ripotellut tarpeettomat "niin" -sanat alkoivat ottaa päähän. (Juu, kaiken muun hyvän lisäksi olen ahkera pilkun viilaaja...) Tätä kirjaa ehdin lukea vaikka miten monta lukua ennen kuin tajusin, ettei kieli ärsyttänyt! En tiedä, oliko kieliasussa muita puutteita, mutta ainakin tuo minua älyttömästi vaivannut "niinittely" oli korjattu.
Catti-brie, Bruenor ja Regis syntyvät uudestaan eri puolille maailmaa. Uusista vanhemmista huolimatta jokainen kumppanuksista syntyy tismalleen samannäköiseksi kuin aiemmassakin elämässä. Vanhat tiedot ja taidot ovat myös jokaisella muistissa, mikä aiheuttaa välillä hämmennystä.
Vaikka Drizztin suuri seikkailu jäikin nyt tämän kirjan ajaksi katkolle, ei lukeminen ollut lainkaan niin tylsää kuin olin pelännyt. Jokainen kolmikosta elää tahoillaan toiminnantäyteistä nuoruutta ja kohtaa erilaisia vaaroja.
Olen viime aikoina pyrkinyt lukemaan tätä sarjaa englanniksi, koska suomennoksiin toistuvasti ripotellut tarpeettomat "niin" -sanat alkoivat ottaa päähän. (Juu, kaiken muun hyvän lisäksi olen ahkera pilkun viilaaja...) Tätä kirjaa ehdin lukea vaikka miten monta lukua ennen kuin tajusin, ettei kieli ärsyttänyt! En tiedä, oliko kieliasussa muita puutteita, mutta ainakin tuo minua älyttömästi vaivannut "niinittely" oli korjattu.
Varsinaisesta tarinasta sanon, ettei se ollut lainkaan hullumpi fantasiaseikkailun palanen. Tunnelma notkahti osaltani ainoastaan siinä vaiheessa, kun tunnelista kömpi esiin drowvampyyreja... Mielestäni mustat haltiat ja vampyyrit eivät kuulu samalle sivulle. Anteeksi ahdasmielisyyteni, mutta ei kai kukaan koristelisi jäätelöannosta lihapullilla ja ketsupilla :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti